Tasta se lahti..

No niin, nyt ollaan Malesiassa. Ja on niin pirun kuuma, lampomittaria ei ole missaan nahty, mutta hiki valuu...tiedat kylla missa. Matka sujui yllattavan kivuttomasti. Ensimmainen kosketus backpacker elamaan saatiin Riikan lentokentalla, jossa nukuttiin useampikin tunti ja voidaan suositella muillekin sen lentokentan penkkeja. 

Lontoossa sompailtiin kentalta toiselle junalla, metrolla ja bussilla. Syomaan oli tarkoitus menna johonkin tosi kivaan pubiin ja verestaa englannin muistoja, mutta kuinkas sitten kavikaan: kaksi pikaruokaboikottoria loysivat itsensa Burger Kingista... 


Lontoo-Kuala Lumpur lento meni myos nukkuessa, lieko syyna valvotut vuorokaudet ennen reissuun lahtoa? Budjettimatkailijoina vedettiin koneessa omia evaita ja nautittiin viimeiset ruisleivat ennen riisimaahan saapumista.

Malesian paassa kohdattiin kuumuus ja kamoja oli niin kiva kannella kaupungilla etsien busseja ja junia joilla paastiin kaupungin ytimeen ja sielta lopulta omaan hostelliin. Hostellia ei ollutkaan ihan helppo loytaa, osoite mika oltiin saatu ei pitanyt yhtaan paikkaansa ja vaikka yritettiin kysella apua kaikilta niin silti oli ihan hiton hankalaa. Asiaa ei ainakaan auttanut yhtaan se etta oli ihan jarkyttava hiki, vasytti, painavat rinkat ja china townin iltamarkkinoilla taysi hardelli paalla. Siella pujoteltiin kapeita kujia kraasakojujen keskella ja yritettiin epatoivoisesti paasta perille. Vihdoin loytyi oikea sivukuja ja paastiin eroon rinkoista. Huone sijaitsi yllattavan viihtyisalla sisapihalla, ilmastoinnista ei tietoakaan ja tilaa muutama likainen nelio. Aamulla klo 6:00 kadulla taysi meteli paalla, paikallisilla omat markkinat ja teehetki, ei siis haavettakaan pitkaan nukkumisesta jotta oltaisiin voitu palautua matkasta. 

Kuala Lumpur ei reppureissaajia kauheasti napannut. Kaupunki taynna autoja, korkeita taloja ja paalla paksu saastepilvi. Jos ostosmatkalle haluaa sopii kaupunki siihen, mutta ei juuri muuhun. Yhta suuria ostoskeskuksia ei olla nahty missaan, yhteen keskukseen olisi villilla veikkauksella mahtunut ainakin 10 Stockmannia! Ja niissa ostoskeskuksissa mekin jouduttiin hengaamaan, jo ihan sen takia, etta ulkona oli niin kuuma. Kahta kertaa ei tarvinnut pohtia, lahdemmeko katsastamaan Malesian maaseutua vai vietammeko reilun viikon miljoonakaupungissa. Kolmannen meteliyon jalkeen starttasimme auringon nousun aikaan ja poistuimme kaupungista.