Tankki täynnä Fostersia!: Cameron Highlands & Pangkor Island

Vihdoin paastiin pois kaupungin vilinasta ja saavuttiin Malesin keskimaahan, Cameron Highlandseille, pienen pieneen Tanah Ratan vuoristokylaan. Matka kesti reilut 3h ja tultiin kylla sellaisella rupusella bussilla etta huh huh.. Oli tarpeeks tiukka ylamaki edessa niin piti jopa peruuttaa taaksepain etta saatiin riittavat vauhdit ja paastiin eteenpain! Toisaalta reppureissaajina ja budjettimatkailijoina ei parane valittaa.. Viimeiset 40km ajettiin pienta vuoristotieta viidakon keskella ja siella taalla nakyi valtavia teeplantaaseja ja kasvihuonekyhaelmia. Highlandit on muutenkin tunnettuja just isoista viljelysalueista, ruusu- ja perhosfarmeista seka trekkipoluista, joita mekin tietysti kokeiltiin!

Ensimmaisena aamuna tytot puki tennarit jalkaan (jotka varvassandaalien jalkeen tuntui ahdistavan kuumilta ja puristavilta..) ja suuntasivat viidakkoon. Valittiin sellainen reitti, etta paastiin nakemaan Robinsonin vesiputoukset ja muutamaa lipasahdusta lukuunottamatta kaikki menikin oikein loistavasti!

Eka lipsahdus johtui siita, etta jouduin kapealla polulla ohittamaan muita ja satuin astumaan maran sammaleen paalle.. Siina ei onneksi kaynyt pahemmin kuin etta jouduin tepsuttamaan vauhdilla eteenpain etten olisi pudonnut polulta. Toinen lipsahdus johtui taas vuoripuron liukastuttamista kivista ja sitten mentiin.. Vajaat pari metria paasin liukumaan rameikossa alaspain, hienosti kamera toisessa ja aurinkolasit toisessa kadessa (eika kummatkaan edes menneet rikki!!), ennenkuin tuli stoppi ja pienella avustuksella selvittiin takaisin polulle. Paivilla oli ainakin hauskaa kun pesin vuoripurossa kuraa ja oksanpatkia pois vaatteista...

Ei onneks sen pahemmin kaynyt, tastakin voisin taas ehka oppia olemaan hiukka varovaisempi...:D

Muuten elama vuorilla sujui erittain rauhallisesti, nukuttiin paljon ja syotiin hyvin.Ilmasto oli taysin erilainen kuin KL:ssa, illalla oli pakko pukea huppari ja farkut etta tarkeni ulkona ja oisin oli niin kylma, etta mun oli pakko laittaa villasukat jalkaan etta tarvinnu palella.

Highlandit jai kuitenkin nopeasti taakse, toisen yon jalkeen hypattiin aamun ekaan bussiin ja lahdettiin kohti Pangkorin paratiisia! Muutama hikinen bussinvaihto ja yksi lauttamatka niin oltiin saarella!

Lautta jatti Pangkor Towniin josta piti viela paasta Teluk Nipahin rannalle. Edelleen budjettimatkailijoina oltiin sita mielta etta taksia ei oteta vaan mehan kavellaan.

Siina palloiltiin hetki satamassa, yritettiin etsia jonkinlaista karttaa koska ei ollut mitaan kasitysta suunnasta saati matkan pituudesta. Lopulta oli pakko noyrina tyttoina palata tolpalle ja hypata pinkin pakun kyytiin joka ajoi meidat oikealle biitsille. Seuraavana oli vuorossa yopaikan etsinta. Mitaan ei oltu varattu etukateen joten ei muuta kuin rinkat selkaan ja kyselemaan vapaita huoneita ja niiden hintoja. Tunnin jalkeen helle vei voiton ja paadyttiin Nipah Bay Villaan, ehka vahan hintavaan mutta erittain hyva tasoiseen hostelliin. Sita paitsi naa on luultavasti meidan viimeiset hetket nukkua oikeassa sangyssa ja kayda kunnon suihkussa ennen Aussien automajoitusta. Taalta loydettiin myos ensimmainen reissukaveri, yllattaen blondi suomalainen, joka on reissannut jo useamman kuukauden. Saatiin hyvia kaytannon vinkkeja tulevaa varten ja mielenkiinnolla kuunneltiin toisen reissukokemuksia.

Pangkorilla vietetaan jopa 5 yota ja oikeastaan ekan kerran tuntuu silta etta ollaan oikeasti LOMALLA! Ei mitaan aikatauluja ja stressia, voi vaan olla ja ihmetella. Tanaan vuokrattiin kolmistaan vespat joilla huristeltiin saari ympari, tsekkailtiin biitsit ja nautittiin.

Pangkor Town

Turistit tankkaamassa...

Illalla kaytiin viela uudestaan ajelulla ja en tieda mika ois talla hetkella voinut olla enaa yhtaan hienompaa: hiljainen tie, oikealla valkoista hiekkaa ja turkoosi meri, aurinko laskee horisontin taa ja lammin tuuli puhaltaa kasvoihin.