Pimp my van

Meilla on auto! Valkoinen Mitsubishi express, joka on pienella tuunauksella muuntautunut erittain  viehattavaksi yksiloksi muiden vanien joukossa! Koeajettiin 5 eri autoa ja niiden joukosta loytyi tama helmi. Entinen omistaja oli saksalainen kundi, joka oli kyhannyt jonkinlaisen sangyn peraosaan ja ripustanut muutamat verhot ikkunoihin. Retkeilykamaa tuli myos mukana ihan kiitettavasti, aina kattilasta ja kaasukeittimesta lahtien oljylamppuun ja telttakatokseen asti. Tama ei kuitenkaan meille riittanyt vaan paatettiin marssia suoraan IKEAan ja rautakauppaan, jotta saatiin muutettua koko auto uuteen kuosiin ja meidan kodiksi.

Muutama sata dollaria koyhempina parkkeerattiin Scarborough-biitsin parkkipaikalle, kaarittiin hihat ja alettiin tositoimiin. Ensimmainen  paiva kului iloisesti verhoja ommellessa. Muut viettivat paivan rannalla ja me istuttiin varjossa puun alla ja ommeltiin ja me ei oikeasti edes osata ommella! Mutta hyvaa jalkea tuli ja kaytossakin ovat toimineet.

 

Kun ompelut olivat valmiina, purettiiin auto aina sankya myoten taysin tyhjaksi ja sitten alettiin naputtaa. 

Ruuvaamista ja sahaamista oli riittavasti, mutta saatiin kylla hyvaa jalkea aikaan! Lopputuloksena oli matalampi ja lyhyempi sanky (eli sangylla mahtuu juuri ja juuri istumaan ilman etta on paa kiinni katossa, mutta tavaroilla on silti riittavasti sailytystilaa sangyn alla) ja reilu seisomatila, jotta on helpompi vaihtaa vaatteita tai muuten vaan hengailla autossa.  

Ilmeisesti mekin voidaan innostua auton laittamisesta jos vain kohde on oikea. Jotain ehka kertoo meidan ammattitaidosta se, etta oljyja ei olla vielakaan tarkistettu, saati muita teknisia juttuja katsottu (suunnitteilla kylla on...), paasia etta poppi soi ja auto kulkee. :) Auton sielu on Andy, backpacker-tyttojen paras kaveri. Andy on laatikosto, jossa kaikki purkit ja purnukat pysyy jarjestyksessa, ja niitahan meilta loytyy...kynsilakkaakin on neljaa erilaista mukana..jep jep

Nyt kun sisusta alkaa olemaan kunnossa, aloitetaan ulkokuoren maalauksien suunnittelu ja jonkunmoiset auton kastajaisetkin olisi tarkoitus jarjestaa. Jalkikateen mietittiin kylla, etta rempan ois voinut tehda jossain muuallakin kuin uimarannan parkkipaikalla, sen verran yleisoa saatiin kerrytettya paivan mittaan...:)

T: Reiskat

Perilla!

Jeeeeeeee, nyt me ollaan taalla! Aivan mahtavalta vaikuttaa ensimmaisten neljan paivan osalta. Kuuma ja  kuiva ilmasto ja kirkkaan sininen, pilveton taivas. Mukavan lansimaalainen meinin, mutta niin paljon rennompi. Ja mitka shoppailu mestat! Taa on niin mun paikka tuhlata kaikki rahat ja pistaa vaatekomero uusiks, joka puolella makeita surffishoppeja ja valinnanvaraa aivan liikaa. Palkkapaivaa odotellessa.. ja sita tyopaikkaa..

Ensimmaiset paivat ovat olleet taynna toimintaa. On hankittu pankkitili, puhelinnumero, viisumit, verotusnumerot etc. Nyt on menossa kuumaakin kuumempi autokauppa. Tarjouksia lentelee puolin ja toisin ja tama tytto on paassyt ajelemaan useampaakin vania. Vasemmanpuoleinen liikenne tuntuu olevan jo hallussa ja nyt vain polttelee paasta oman auton rattiin. Ikea on jo googletettu, etta paastaan sisustamaan tulevaa kotia ja varmaan ensimmaista illallista omassa vanissa voi pian alkaa suunnittelemaan. Viime yo oli viimeinen hostellissa ja tulevasta yosta ei ole viela tietoa, toivottavasti ei olla taivasalla. :)

Kuvia tulee pika puoliin...

Paivi

Cameron Highlands & Pangkor Island

Vihdoin paastiin pois kaupungin vilinasta ja saavuttiin Malesin keskimaahan, Cameron Highlandseille, pienen pieneen Tanah Ratan vuoristokylaan. Matka kesti reilut 3h ja tultiin kylla sellaisella rupusella bussilla etta huh huh.. Oli tarpeeks tiukka ylamaki edessa niin piti jopa peruuttaa taaksepain etta saatiin riittavat vauhdit ja paastiin eteenpain! Toisaalta reppureissaajina ja budjettimatkailijoina ei parane valittaa.. Viimeiset 40km ajettiin pienta vuoristotieta viidakon keskella ja siella taalla nakyi valtavia teeplantaaseja ja kasvihuonekyhaelmia. Highlandit on muutenkin tunnettuja just isoista viljelysalueista, ruusu- ja perhosfarmeista seka trekkipoluista, joita mekin tietysti kokeiltiin!  

Ensimmaisena aamuna tytot puki tennarit jalkaan (jotka varvassandaalien jalkeen tuntui ahdistavan kuumilta ja puristavilta..) ja suuntasivat viidakkoon. Valittiin sellainen reitti, etta paastiin nakemaan Robinsonin vesiputoukset ja muutamaa lipasahdusta lukuunottamatta kaikki menikin oikein loistavasti! 

 

  

 

Eka lipsahdus johtui siita, etta jouduin kapealla polulla ohittamaan muita ja satuin astumaan maran sammaleen paalle.. Siina ei onneksi kaynyt pahemmin kuin etta jouduin tepsuttamaan vauhdilla eteenpain etten olisi pudonnut polulta. Toinen lipsahdus johtui taas vuoripuron liukastuttamista kivista ja sitten mentiin.. Vajaat pari metria paasin liukumaan rameikossa alaspain, hienosti kamera toisessa ja aurinkolasit toisessa kadessa (eika kummatkaan edes menneet rikki!!), ennenkuin tuli stoppi ja pienella avustuksella selvittiin takaisin polulle. Paivilla oli ainakin hauskaa kun pesin vuoripurossa kuraa ja oksanpatkia pois vaatteista...

Ei onneks sen pahemmin kaynyt, tastakin voisin taas ehka oppia olemaan hiukka varovaisempi...:D


Muuten elama vuorilla sujui erittain rauhallisesti, nukuttiin paljon ja syotiin hyvin.Ilmasto oli taysin erilainen kuin KL:ssa, illalla oli pakko pukea huppari ja farkut etta tarkeni ulkona ja oisin oli niin kylma, etta mun oli pakko laittaa villasukat jalkaan etta tarvinnu palella.  

Highlandit jai kuitenkin nopeasti taakse, toisen yon jalkeen hypattiin aamun ekaan bussiin ja lahdettiin kohti Pangkorin paratiisia! Muutama hikinen bussinvaihto ja yksi lauttamatka niin oltiin saarella!

Lautta jatti Pangkor Towniin josta piti viela paasta Teluk Nipahin rannalle. Edelleen budjettimatkailijoina oltiin sita mielta etta taksia ei oteta vaan mehan kavellaan. 

Siina palloiltiin hetki satamassa, yritettiin etsia jonkinlaista karttaa koska ei ollut mitaan kasitysta suunnasta saati matkan pituudesta. Lopulta oli pakko noyrina tyttoina palata tolpalle ja hypata pinkin pakun kyytiin joka ajoi meidat oikealle biitsille. Seuraavana oli vuorossa yopaikan etsinta. Mitaan ei oltu varattu etukateen joten ei muuta kuin rinkat selkaan ja kyselemaan vapaita huoneita ja niiden hintoja. Tunnin jalkeen helle vei voiton ja paadyttiin Nipah Bay Villaan, ehka vahan hintavaan mutta erittain hyva tasoiseen hostelliin. Sita paitsi naa on luultavasti meidan viimeiset hetket nukkua oikeassa sangyssa ja kayda kunnon suihkussa ennen Aussien automajoitusta. Taalta loydettiin myos ensimmainen reissukaveri, yllattaen blondi suomalainen, joka on reissannut jo useamman kuukauden. Saatiin hyvia kaytannon vinkkeja tulevaa varten ja mielenkiinnolla kuunneltiin toisen reissukokemuksia.  

Pangkorilla vietetaan jopa 5 yota ja oikeastaan ekan kerran tuntuu silta etta ollaan oikeasti LOMALLA! Ei mitaan aikatauluja ja stressia, voi vaan olla ja ihmetella. Tanaan vuokrattiin kolmistaan vespat joilla huristeltiin saari ympari, tsekkailtiin biitsit ja nautittiin.

 

  

Pangkor Town

 

Turistit tankkaamassa...

 

 

Illalla kaytiin viela uudestaan ajelulla ja en tieda mika ois talla hetkella voinut olla enaa yhtaan hienompaa: hiljainen tie, oikealla valkoista hiekkaa ja turkoosi meri, aurinko laskee horisontin taa ja lammin tuuli puhaltaa kasvoihin. 

 

 

-Sarppa 


Muita muistoja Pangorilta:

 

Mentiin autiolle rannalle

 

Melkein perilla!

 

Ripu Rapu, jonka suku valtasi kaikki saaren rannat

 

Ja Sari yritti haudata niita, jotka tulivat liian lahelle..

 

Monkeys!! Joita oli saarella PALJON

 

Ja Hornbill-lintu

 

Bissea auringonlaskussa

 

Viimeisen yon todellinen budjetti-koti: 5e sis. oma suihku, netti, pyykkipalvelu ja polkupyorat

 

 

Haikeana kohti Kuala Lumpuria...ja AUSTRALIAA!!

Tasta se lahti..

No niin, nyt ollaan Malesiassa. Ja on niin pirun kuuma, lampomittaria ei ole missaan nahty, mutta hiki valuu...tiedat kylla missa. Matka sujui yllattavan kivuttomasti. Ensimmainen kosketus backpacker elamaan saatiin Riikan lentokentalla, jossa nukuttiin useampikin tunti ja voidaan suositella muillekin sen lentokentan penkkeja. 

Lontoossa sompailtiin kentalta toiselle junalla, metrolla ja bussilla. Syomaan oli tarkoitus menna johonkin tosi kivaan pubiin ja verestaa englannin muistoja, mutta kuinkas sitten kavikaan: kaksi pikaruokaboikottoria loysivat itsensa Burger Kingista... 


Lontoo-Kuala Lumpur lento meni myos nukkuessa, lieko syyna valvotut vuorokaudet ennen reissuun lahtoa? Budjettimatkailijoina vedettiin koneessa omia evaita ja nautittiin viimeiset ruisleivat ennen riisimaahan saapumista.

Malesian paassa kohdattiin kuumuus ja kamoja oli niin kiva kannella kaupungilla etsien busseja ja junia joilla paastiin kaupungin ytimeen ja sielta lopulta omaan hostelliin. Hostellia ei ollutkaan ihan helppo loytaa, osoite mika oltiin saatu ei pitanyt yhtaan paikkaansa ja vaikka yritettiin kysella apua kaikilta niin silti oli ihan hiton hankalaa. Asiaa ei ainakaan auttanut yhtaan se etta oli ihan jarkyttava hiki, vasytti, painavat rinkat ja china townin iltamarkkinoilla taysi hardelli paalla. Siella pujoteltiin kapeita kujia kraasakojujen keskella ja yritettiin epatoivoisesti paasta perille. Vihdoin loytyi oikea sivukuja ja paastiin eroon rinkoista. Huone sijaitsi yllattavan viihtyisalla sisapihalla, ilmastoinnista ei tietoakaan ja tilaa muutama likainen nelio. Aamulla klo 6:00 kadulla taysi meteli paalla, paikallisilla omat markkinat ja teehetki, ei siis haavettakaan pitkaan nukkumisesta jotta oltaisiin voitu palautua matkasta. 

Kuala Lumpur ei reppureissaajia kauheasti napannut. Kaupunki taynna autoja, korkeita taloja ja paalla paksu saastepilvi. Jos ostosmatkalle haluaa sopii kaupunki siihen, mutta ei juuri muuhun. Yhta suuria ostoskeskuksia ei olla nahty missaan, yhteen keskukseen olisi villilla veikkauksella mahtunut ainakin 10 Stockmannia! Ja niissa ostoskeskuksissa mekin jouduttiin hengaamaan, jo ihan sen takia, etta ulkona oli niin kuuma. Kahta kertaa ei tarvinnut pohtia, lahdemmeko katsastamaan Malesian maaseutua vai vietammeko reilun viikon miljoonakaupungissa. Kolmannen meteliyon jalkeen starttasimme auringon nousun aikaan ja poistuimme kaupungista.