8. lokakuuta 2010

I want to be a millionaire (vihdoin kuvien kanssa)



No niin, takana on nyt parituhatta kilometriä ajelua ja olemme päässeet perille Cairnsiin, koilliseen Australiaan. Lämmintä on jatkuvasti +32 ja kun aurinko paistaa, se paistaa todella kuumasti. Ilmasto on trooppinen, luonto on todella vehreää ja kaunista. Sadekausi on pikkuhiljaa alkamassan josta kertoo se, että tällä viikolla on satanut jo neljä päivää lähes taukoamatta ja loppua ei ole tiedossa. Paikallisilta tosin olemme kuulleet, että tänä vuonna ei ole ollutkaan kunnollista kuivaa kautta..

Viimeksi mainittiin jotain edessä olevasta surffauksesta ja nyt se on sitten tehty! Sunshine Coastilla, tarkemmin Coolum Beachilla, päästiin vihdoin viimein veteen lautojen kanssa. Otimme parin tunnin surffikurssin paikallisesta surffkoulusta, vaikka tiesimmekin seuraavan surffausmahdollisuuden olevankin vasta kuukausien kuluttua. Ja se oli niiiiiiiiin siiiiistiiii!!!!!!!! Rankkaa mutta hauskaa. Meitä oli 3 surffaajaa per ryhmä ja vuorotellen päästiin opettelemaan surffitekniikoita, ensin rannalla kuivaharjoitteluna ja sitten samat jutut meressä.  Ainakin tuli kaikki röörit puhdistettua suolavedellä ja yläkroppassa tuntui seuraavana päivänä. Molemmat päästiin pystyyn laudan päällä, vielä pitäisi vähän hioa laudan päälle hyppäämistä ja ei muuta kuin aalloilla ratsastamaan. :D

Noosa

Saatiin jotain ihme energiaa surffauksesta ja käytiin vielä samana päivänä pienellä haikkausreissulla Noosan kansallispuistossa. Ihailtiin mielettömiä maisemia ja yritettiin bongailla valaita, joita alueella oli muutama tunti aikaisemmin nähty. Valaiden sijaan näimmekin ensimmäisen villin koalan puunoksalla nukkumassa.


Päivi keskellä sokeriruokopeltoa

Cairns on 122 000 asukkaan kotikaupunki + tuhansien turistien lomakohde.Täällä on vaikka minkälaista tekemistä. Valniita reissuja järjestetään maailman suurimmalle valliriutalle Great Barrier Reefille sekä sukeltamaan että snorklailemaan, purjehdusta lähisaarille, sademetsäretkiä yms. Vaikka kaupunki sijaitsee meren rannalla, ei täällä ole ollenkaan tavallista uimarantaa vaan merenrantaan keskelle puistoa on rakennettu valtavan kokoinen laguuni. Siellä voi aurinkoisen päivän viettää uiden, grillaten useilla ilmaisilla grillialueilla tai varjossa palmun alla istuen. Ja kaiken kruunaa isot peseytymistilat ja kuumat suihkut, jotka ovat meille backareille harvinaista herkkua.
Kaupunki on muutenkin hyvin aktiivinen. Joka viikko tuntuu olevan erilaisia tapahtumia ja konsertteja. Lisäksi ainakin tämän syksyn vakiona ovat iltaisin olevat turistimarkkinat, viikonlopun rantabulevardin myyjäiset ja päivittäiset ilmaiset ryhmäliikuntatunnit puistossa ja laguunilla. Sari jo kävikin testaamassa vesiaerobickin. Joten tekemisen puutetta ei pitäisi tulla. Niin ja tietysti paljon kahviloita, ravintoloita ja ostosmahdollisuuksia. Useana päivänä olemmekin vaihtaneet omat kokkaukset ravintolan antimiin.

Lagoon

Me ollaan nyt siis yritetty pääasiassa keskittyä vain töiden etsimiseen, mutta helppoa se ei ole ollut. Huomenna tulee 2 viikkoa täyteen tässä kaupungissa ja saldona on Päiville yksi vuoro italialaisessa ravintolassa. Täällä ravintolat haluavat testata työntekijänsä käytännön hommissa ennen kuin palkkaavat ketään. Olemmekin siis käyneet eri ravintoloissa tekemässä ilmaiseksi töitä muutaman tunnin verran ja siltikään pomot eivät ole osanneet sanoa paljonko töitä olisi tarjolla. Meille on 2 eri ravintolaa luvannut varmasti töitä ja ovat luvanneet soittaa työvuorot, mutta eipä ole puhelin soinut. Hiukan on ollut turhauttavaa kun mitään varmaa ei ole vieläkään tiedossa. Tähän asti olemme oppineet, että aktiivisella ovelta ovelle kävelyllä on vuorokaudessa saanut töitä ja joskus on puhelinsoittokin riittänyt.

Kävimme myös jakamassa cv:mme läheiseen pikkukaupunkiin, mutta onneksemme emme sieltä olekaan mitään tarjouksia saaneet. Kylässä ei olisi ollut mitään tekemistä, ellei vapaa aikaa halua viettää ravintolassa tai kahvilassa.

Cairns on täynnä lepakoita, joita suojellaan. Täällä on jopa lepakkosairaala orvoille ja vammautuneille lepakoille.



Maksettiin autovero seuraavalle vuodelle ja saatiin taas huomata, että meitä tai autoamme ei tuntunut löytyvän Western Australian rekisteristä millään. Lopulta virkailija löysi tietomme vanhalla Perthin hostellin osoitteella, jossa asuimme viime talvena maahan saavuttuamme. Totesimme, ettei meiltä ainakaan voi parkkisakkoja taikka muita autoon liittyviä maksuja karhuta kun ei meitä mistään löydykkään :) Ja sen jälkeen automme onkin seissyt milloin missäkin, ja tietysti maksullisilla alueilla. Ja jotain Australiasta kertoo myös se, että parkkipirkko oli yhtenä päivänä käynyt autollamme. Parkkisakkojen sijaan oltiin saatu vain varoitus ja tunti valmiiksi maksettua parkkiaikaa!

Yhtenä iltana nähtiin vanha kaverimme Alice Springsistä. Oli hauskaa vaihtaa kuulumisia, koska meille kaikille oli tapahtunut sen jälkeen niin paljon. Lisäksi saimme Jeremyltä hyviä vinkkejä reissullemme ja ehkä jopa pääsemme hänen kavereiden kanssa myöhemmin syksyllä valloittamaan Australian pohjoisimman kärjen, Cape Yorkin, jossa ei ole teitä vaan matka taittuu nelivedoilla halki sademetsien ja paratiisirantojen. Matkaa suunnittelevassa ryhmässä on erittäin kokeneita outback-reissaajia ja autojen varustelutaso on sitä luokkaa, että kaikesta pitäisi selvitä. Täytyy toivoa, että matkasuunnitelmat onnistuu ja pääsemme mukaan. Mutta ennen sitä pääasiana on työt.



PS. Kiitos Hannele kortista jonka lähetit ennen lähtöämme. Se oli loistava!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti