Matkalla sattuu ja tapahtuu

Perthissä taas. Froggy on nyt huoltamolla ja me istutaan IKEAn sohvalla odottamassa puhelua huoltomieheltä, jonka pitäisi soittaa, että kaikki on kunnossa ja me voidaan huoletta lähteä vihdoin jatkamaan matkaa. Aamun ekan tsekkauksen jälkeen selvisi että Froggy päästää pakokaasua väärään paikkaan (joku pultti oli murtunut..) ja  myös öljysäiliö vähän vuotaa. Todettiin, että on loppujen lopuksi kannattavampaa maksaa muutama sata dollaria korjauksista kuin lähteä kokonaan vaihtamaan autoa. Sen verran huonolta näyttää autotarjonta täällä Perthissä, romuja on nähty jo ihan riittämiin...Päivä on siis kulunut IKEAn ruotsi-ruokia maistelellen; syötiin piparkakkuja, daim-kakkua, rieskaa, ballerina-keksejä, suklaata, sinappia ja magnum-juomaa. Nam nam. Löydettiin myös salmiakkia ja korvapuusteja mutta onneksi ei ole vielä iskenyt niin kova koti-ikävä, että olisi tarvinnut niitä ostaa.

Nyt on vaihtunut IKEAn sohva Oxford Engines –autokorjaamon sohvaan. Froggylta oli murtunut pakoputkestakin muutama osio joten se joudutaan vaihtamaan huomenna. Autokorjaamon omistaja mukavana miehenä antoi meille luvan nukkua huoltamolla!! Nyt siis odotellaan, että Froggy lasketaan katonrajasta maantasalle ja päästään nukkumaan. Voi olla edessä mielenkiintoinen yö muiden autonromujen ja muttereiden keskellä, varsinkin kun vielä korjaamon brittiläinen huoltomies asuu meidän kanssa huoltamon puolella omassa autossaan. Onneksi koko korjausrumba on ainakin tähän mennessä osoittautunut paljon halvemmaksi mitä kuviteltiin ja jos tällä saadaan meidän paku kuntoon niin voidaan huoletta ajella loppureissu pitkin poikin Australian mannerta.

Viimeinen paikka mistä kirjoitetaan tuoreimmat kuulumiset on retkituoli Esperancen biitsillä, n.1000km Perthista kaakkoon. Illan hämärässä Sari on saanut yli 40 hyttysenpuremaa polviin ja nilkkoihin!!Täällä on ihan sairaasti ötököitä... Froggy on nyt korjattu, uudelleen nimetty Fenixikseksi ja me ollaan päästy kunnolla tien päälle! Ajettiin Albanyn kautta ja nyt ollaan lepäilty muutama päivä lilluen turkoosin värisessä meressä, ei hassumpaa. Tänään matka jatkuu kohti South Australiaa ja Port Lincolnia.  Osavaltioiden rajalle on matkaa 700km ja sitten päästään kääntämään kelloja 1½h eteenpäin! Voidaan siis vihdoinkin sanoa hyvästit pimeille illoille jotka saa ainakin Sarin nukahtamaan jo klo 8 illalla..

Yö autokorjaamolla oli ehkä erikoisin tähän mennessä, iltaruoat tehtiin poikien kahvihuoneessa työkalujen roikkuessa seinillä ja syöminen tapahtui toimistossa pomon tuolilla istuen. Päästiin ekaa kertaa reissun aikana kuumaan suihkuun (tosin Sari kyllä on lainannut kerran salaa karavaaniparkin suihkua...), saatiin käyttää nettiä, ladata puhelimien, kameran ja läppärin akut täyteen virtaa ja pakastaa kylmäkallet toimintakuntoon. Ajomatka Albanyyn sujui loistavasti, reilut 400km meni suht nopeasti katsellen maisemia. Ensimmäistä kertaa ajettiin oikeasti sisämaassa joten kuivaa ja avaraa riitti silmänkantamattomiin. Sää Albanyssa oli pilvinen ja kylmä joten siellä oltiin vain yksi yö. Päästiin myös paikallisten poliisien pysäyttämiksi kun Sari oli turistikuvia räpsiessä unohtanut laittaa turvavyön kiinni..

Seuraavat 600km Hopetounin kautta tänne Esperanceen ajettiin 2 päivässä. Iltahämärässä meinattiin ajaa kengurukolari ja opaskirjasta valmiiksi katsottujen yöpaikkojen löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin piti.. Nähtiin myös kamelin(?) juoksevan tien yli pusikkoon ja päästiin treenaamaan meidän renkaanvaihtotaitoja! Juu juu, onneksi sattui keskellä kirkasta päivää ja mukava ohikulkija pysähtyi jeesaamaan. Oli meinaan meidän mitsussa pikkasen erilainen tunkki mihin on suomessa tottunut ja jo pelkkä vararenkaan saaminen auton alta olisi vienyt hetken... Selvittiin operaatiosta loppujen lopuksi siis aika tehokkaasti ja päästiin jatkamaan matkaa. Perillä Esperancessa suunnattiinkin ekana paikalliseen rengasliikkeeseen ja saatiin taas kulumaan sievä summa rahaa jotta saatiin hankittua uusi vararengas..

Täällä ollaan nyt siis lepäilty ja rentouduttu muutama päivä. Kaupungin rantaviiva on kymmeniä kilometrejä pitkiä ja täynnä toistaan upeampia rantoja. Näin turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa ei olla nähty missään ikinä aikaisemmin! Aika on kulunut ihan vain meressä bodyboardilla leikkien ja uiden, aika ihanaa! Nyt on tarkoituksena nauttia merestä niin paljon kuin mahdollista, täältä kun lähdetään ajamaan kohti itää, on edessä 2000km pelkästään suoraa tietä keskellä aavikkoa. Meidät tuntien ruokalaatikot pursuavat joten ainakaan ei pääse nälkä yllättämään.  Vielä tarvitsee ruokkia miedän Fenix, hieman öljyä ja bensaa, sitten on aika kohdata autiomaa.

Kuvia tulee kunhan pääsemme takaisin sivistyksen pariin.