Ensimmaiset tuhat kilometria auton mittarissa ja yhta monta mahtavaa maisemaa muistona. Emme ole edenneet Perthista juuri 300 kilometria etelammaksi ja tuskin hetkeen mihinkaan liikummekaan. Talla hetkella pyorimme Lounais-Australiassa: Dunsborough - Yallingup - Margaret River - Augusta akselilla, jossa on satoja viinitiloja ja kymmenittain erilaisia rantoja niin uimareille, surffareille, windsurffareille, snorklaajille, kalastajille kuin muillekin vesi-ihmisille. Aivan mahtava paikka. Luulimme, etta Etela-Euroopassa on paljon viinitiloja, mutta taalla niita vasta onkin. Nain valtavan kokoisia ja mahtavan nakoisia tiloja ei muualla ole tullut vastaan. Itse rypaleiden keruusesonki on vasta alkamassa muutaman viikon kuluttua, joten nyt odottelemme niiden kypsymista, jotta keruu hommat voisivat alkaa ja tyonvalitysagentit ottaisivat meihin yhteytta.
Fremantle
Ajaessa tarvitaan "muutamaa" karttaa...
Aika on mennyt edelleen Aussi-elamaa ihmetellessa, paivittain ajellaan ja katsellaan maisemia joita ei voi sanoin kuvailla ja kamerallakaan ei olla pystytty niita ikuistamaan. Rantateiden kiemurrellessa kukkuloilla, keskella matalia vihreita metsia tai palaneita metsaalueita, joissa hiiltyneet puunrungot torrottavat pystyssa ja uusi kasvillisuus tekee tuloaan, tuntuu kuin elama olisi pysahtynyt. Joka puolella on hiljaista ja todella kaunista.
Cape Naturaliste
Useiden kilometrien ajelun jalkeen eteen ilmestyy valtavana turkoosin varinen meri ja isoihin rantakallioihin vaahtopaina tyrskyavat aallot. On vaikea sanoin kuvailla kokemusta mutta se on uskomaton ja se on koettu jo useita kertoja. Eli aika perus huttua taalla. :) Vetta ja rantoja riittaa ja kaikkia on mahdoton testata. Niista osa on myos todella pelottavan nakoisia. Onneksi jokaisella rannalla on kyltti, joka kertoo mahdollisista vaaroista kuten poikkeavista aalloista tai yllattavista kuopista ja karikoista.
Mina menossa biitsille
Meelup beach
Augusta
Perthissa tapasimme suomalaisen surffiopettajan, joka tarjosi meille yhtena paivana kotonaan aivan mahtavan lounaan ja vastineeksi juttelimme hanen kanssaan suomea. Oli ihana paasta hetkeksi sivistyksen pariin, oikeaan taloon syomaan terassille varjoon ja saada jaakaappikylmaa juotavaa. Krista oli todella mukava ja ystavallinen, saatiin pesta vaatteetkin hanen pesukoneessa ja jaahdyttaa kylmakallet ja juotavat pakastimessa. Kuin hotellissa olisi kaynyt! Samalla kuultiin paljon hyodyllisia tipseja ylipaataan ausseista ja tietysti utelimme kaiken surffauksesta ja laudoista.. ja faktat hai-kaloistakin tuli selviksi. Niita on taalla ja niista on varoituksia. Silti kaikki lilluu meressa ja tuntuu ettei niista olla moksiskaan mutta mina olen! Muutaman kerran on uinnit jaanyt uimatta, kun mielikuvitus on paassyt valloilleen.. oikeasti mahdollisuus joutua hain uhriksi on todella pieni ja onnettomuuksia tapahtuu erittain harvoin..nain meille ainakin kerrottiin..
Uusin kaverimme on useina aamuina ovelle koputtava Ranger, metsanvartija. Australiassa on laitonta nukkua autossa! Ja silti kaikki backpackerit tekevat sita. Aivan sama kuinka syrjaan parkkeeraamme, on ranger useimmiten hoitanut meidan aamuheratyksen viimeistaan seitsemalta. Tahan asti meilla on ollut onnea matkassa ja meille on vain kerrottu, etta majoittumisen pitaisi tapahtua maksullisilla leirintaalueilla. Kerran olemme saaneet kirjallisen varoituksen mutta silloinkaan ei sakkoa, joka on $100/per hlo(~75e), tarvinnut maksaa. Saimme vain listan paikallisista karavaaniparkeista joita meidan tulisi kayttaa. Toisin sanoen koskaan ei voi nukkua samassa paikassa kahta yota perakkain, jos kaveri on aamulla kaynyt ovella kolkuttelemassa.
-Pade
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti