Matkalla sattuu ja tapahtuu

Perthissä taas. Froggy on nyt huoltamolla ja me istutaan IKEAn sohvalla odottamassa puhelua huoltomieheltä, jonka pitäisi soittaa, että kaikki on kunnossa ja me voidaan huoletta lähteä vihdoin jatkamaan matkaa. Aamun ekan tsekkauksen jälkeen selvisi että Froggy päästää pakokaasua väärään paikkaan (joku pultti oli murtunut..) ja  myös öljysäiliö vähän vuotaa. Todettiin, että on loppujen lopuksi kannattavampaa maksaa muutama sata dollaria korjauksista kuin lähteä kokonaan vaihtamaan autoa. Sen verran huonolta näyttää autotarjonta täällä Perthissä, romuja on nähty jo ihan riittämiin...Päivä on siis kulunut IKEAn ruotsi-ruokia maistelellen; syötiin piparkakkuja, daim-kakkua, rieskaa, ballerina-keksejä, suklaata, sinappia ja magnum-juomaa. Nam nam. Löydettiin myös salmiakkia ja korvapuusteja mutta onneksi ei ole vielä iskenyt niin kova koti-ikävä, että olisi tarvinnut niitä ostaa.

Nyt on vaihtunut IKEAn sohva Oxford Engines –autokorjaamon sohvaan. Froggylta oli murtunut pakoputkestakin muutama osio joten se joudutaan vaihtamaan huomenna. Autokorjaamon omistaja mukavana miehenä antoi meille luvan nukkua huoltamolla!! Nyt siis odotellaan, että Froggy lasketaan katonrajasta maantasalle ja päästään nukkumaan. Voi olla edessä mielenkiintoinen yö muiden autonromujen ja muttereiden keskellä, varsinkin kun vielä korjaamon brittiläinen huoltomies asuu meidän kanssa huoltamon puolella omassa autossaan. Onneksi koko korjausrumba on ainakin tähän mennessä osoittautunut paljon halvemmaksi mitä kuviteltiin ja jos tällä saadaan meidän paku kuntoon niin voidaan huoletta ajella loppureissu pitkin poikin Australian mannerta.

Viimeinen paikka mistä kirjoitetaan tuoreimmat kuulumiset on retkituoli Esperancen biitsillä, n.1000km Perthista kaakkoon. Illan hämärässä Sari on saanut yli 40 hyttysenpuremaa polviin ja nilkkoihin!!Täällä on ihan sairaasti ötököitä... Froggy on nyt korjattu, uudelleen nimetty Fenixikseksi ja me ollaan päästy kunnolla tien päälle! Ajettiin Albanyn kautta ja nyt ollaan lepäilty muutama päivä lilluen turkoosin värisessä meressä, ei hassumpaa. Tänään matka jatkuu kohti South Australiaa ja Port Lincolnia.  Osavaltioiden rajalle on matkaa 700km ja sitten päästään kääntämään kelloja 1½h eteenpäin! Voidaan siis vihdoinkin sanoa hyvästit pimeille illoille jotka saa ainakin Sarin nukahtamaan jo klo 8 illalla..

Yö autokorjaamolla oli ehkä erikoisin tähän mennessä, iltaruoat tehtiin poikien kahvihuoneessa työkalujen roikkuessa seinillä ja syöminen tapahtui toimistossa pomon tuolilla istuen. Päästiin ekaa kertaa reissun aikana kuumaan suihkuun (tosin Sari kyllä on lainannut kerran salaa karavaaniparkin suihkua...), saatiin käyttää nettiä, ladata puhelimien, kameran ja läppärin akut täyteen virtaa ja pakastaa kylmäkallet toimintakuntoon. Ajomatka Albanyyn sujui loistavasti, reilut 400km meni suht nopeasti katsellen maisemia. Ensimmäistä kertaa ajettiin oikeasti sisämaassa joten kuivaa ja avaraa riitti silmänkantamattomiin. Sää Albanyssa oli pilvinen ja kylmä joten siellä oltiin vain yksi yö. Päästiin myös paikallisten poliisien pysäyttämiksi kun Sari oli turistikuvia räpsiessä unohtanut laittaa turvavyön kiinni..

Seuraavat 600km Hopetounin kautta tänne Esperanceen ajettiin 2 päivässä. Iltahämärässä meinattiin ajaa kengurukolari ja opaskirjasta valmiiksi katsottujen yöpaikkojen löytäminen ei ollutkaan niin helppoa kuin piti.. Nähtiin myös kamelin(?) juoksevan tien yli pusikkoon ja päästiin treenaamaan meidän renkaanvaihtotaitoja! Juu juu, onneksi sattui keskellä kirkasta päivää ja mukava ohikulkija pysähtyi jeesaamaan. Oli meinaan meidän mitsussa pikkasen erilainen tunkki mihin on suomessa tottunut ja jo pelkkä vararenkaan saaminen auton alta olisi vienyt hetken... Selvittiin operaatiosta loppujen lopuksi siis aika tehokkaasti ja päästiin jatkamaan matkaa. Perillä Esperancessa suunnattiinkin ekana paikalliseen rengasliikkeeseen ja saatiin taas kulumaan sievä summa rahaa jotta saatiin hankittua uusi vararengas..

Täällä ollaan nyt siis lepäilty ja rentouduttu muutama päivä. Kaupungin rantaviiva on kymmeniä kilometrejä pitkiä ja täynnä toistaan upeampia rantoja. Näin turkoosia vettä ja valkoista hiekkaa ei olla nähty missään ikinä aikaisemmin! Aika on kulunut ihan vain meressä bodyboardilla leikkien ja uiden, aika ihanaa! Nyt on tarkoituksena nauttia merestä niin paljon kuin mahdollista, täältä kun lähdetään ajamaan kohti itää, on edessä 2000km pelkästään suoraa tietä keskellä aavikkoa. Meidät tuntien ruokalaatikot pursuavat joten ainakaan ei pääse nälkä yllättämään.  Vielä tarvitsee ruokkia miedän Fenix, hieman öljyä ja bensaa, sitten on aika kohdata autiomaa.

Kuvia tulee kunhan pääsemme takaisin sivistyksen pariin.

Tyttojen tehoviikko

Kylla kylla, ostettiin mahtava auto jolla oli tarkoitus toteuttaa unelmaa ja ajella ympari Aussimaata. Mutta kuinkas sitten kavikaan, HandyAndy muuttui rutkuttavaksi Froggyksi ja viimeiset viikot olemme aamuisin jannittaneet kaynnistyyko Froggy ensimmaisella yrityksella ja jos kaynnistyy, jaksaako se liikkua eteenpain... Noh muita mitsukuskeja tavatessamme ja vaihdettaessa kuulumisiamme on selvinnuyt vaikka mita ja autossamme on kuulemma paljon tyyppivikoja. Vahaks siistii.

Yhtena paivana heitimme ranskalaispariskunnan korjaamolle kun heidan kaima-autonsa otti ja jatti tielle. Myohemmin kuulimme heidan autokuulumisensa ja totesimme, etta Froggy lahtee tsekkaukseen. Kaksi autoista mitaan tietamatonta blondia sai ystavallista palvelua huoltamolla ja Froggylle tuli kasky kalliiseen korjaukseen josta ei ole kuulemma edes lopullista apua ongelmiin.

Jos me jotain taalla ollaan opittu niin se, etta kehenkaan ei voi luottaa... Joten ei muuta kuin maanantaina ajettiin 200km takaisin Pethiin ja auto laitettiin samantien myyntiin. Hintaa tonni ennemman kuin itse oltiin maksettu ja tilalle aloimme etsia jotain todella halpaa ja hyvaa, juuri niin.

Taas paastiin koeajelemaan vaikka minkalaisia menopeleja ja lueskelemaan huoltokirjoja. Eras myyja vei meidat oikein extra-ajelulle ja neuvoi kuinka autoja oikeasti kuuluu ostaa ja mehan ripset rapsyen uskottiin kaikki. Ja samanaikaisesti juteltiin diipadaapaa omille ostajaehdokkaillemme...

Lopulta loysimme  tulevan helmemme ja aikaisemmasta viisastuneena halusimme vieda auton tarkistettavaksi ennen ostoa. Myyja oli erittain tyytyvainen ratkaisuumme ja lupasi auttaa kaikessa mahdollisessa auton muuttamiseksi asumiskuntoon. Ja yllari pyllari, lahohan se oli koko paketti, seka auto etta myyja!

Onneksi liikeen pomo oli loistava tyyppi ja tuli jopa salaa, ennenkuin tarkistus oli valmis kertomaan, meille tuloksista. Han vannotti ettei saada ostaa autoa. Samalla han ilmoitti, etta meilla on jo loistava auto alla ja oli taysin varma, etta autossamme olevat ongelmat saa korjattua ja viela puolet halvemmalla kuin mita edellinen liike oli ilmoittanut. Ensi viikolla ajamme takaisin Perthiin, jossa Froggy saa tuomion kun korjaamo vahan tutkii valittamiamme vikoja. Katsotaan kuinka ison laskun se meille aiheuttaa. Saa nahda laitetaanko aija vaihtoon vai nouseeko tuhkasta oma Fenix-lintumme.

Perjantaina palasimme Margaret Riverille, jossa meilla oli ensimmainen ja toistaiseksi myos viimeinen tyopaiva. Oltiin pullottamassa ja pakkaamassa viinia pienella, idyllisella Lenton Brae -perhetilalla. Paikalle oli tilattu paikallinen viininpullotusrekka ja kundit hoitamaan haistelut, maistelut ja tekniikka. Repaleisissa ja likaisissa kuteissa kulkevat jatkat nayttivat tietavan viineista enemman kuin yksikaan sommelier suomessa, mita olisi ollut vaikea uskoa jos olisivat tulleet vastaan kadulla.

Tuossa mahtavassa viininpullotusrekassa oli vaikka mita ja vartissa linjasto muutettiin jokaiselle tyovaiheelle ja viinilaadulle sopivaksi. Me paastiin pakkaamaan vastapullotettuja viineja lavoille ja pahvilaatikoihin riipuen niiden kayttotarkoituksesta. Pakattiin kahdestaan yli 10 000 pulloa ja nyt voidaankin odotella mihin kaikkialle huomenna pakottaa vai ollaanko edes kavelykunnossa, kohta kaksi kuukautta lohoamista takana...:)

(Nyt on sunnuntai ja voidaan kertoa, etta elossa ollaan. tyopaiva ei tainnutkaan olla niin tehokas kuin ensin luultiin...)

Oli mahtavaa paasta toihin ja ylipaataan tekemaan jotain. Varsinkin kropat kaipasivatkin jo pienta liikuntaa. Ja voiko sita nyt edes tyoksi sanoa kun viini tuoksuu, musa pauhaa kovempaa kuin yhdessakaan suomalaisessa yokerhossa, pulloja laitellaan bokseihin ja porukka on rentoa (paitsi yksi takakirea ranskalaistytto johon meilla meni hermot). Ja parasta: mistaan ei olla koskaan saatu yhta hyvaa palkkaa ja viela suoraan taskunpohjalle lammittamaan.

Viikonlopuksi tulimme lepailemaan etelaan Australian lounaisimpaan karkeen, Augustaan, missa Intian valtameri ja Etelameri kohtaavat.

 

 

 

          Leeuwin Lighthouse, korkein majakka Australian mantereella

       Majakan vas. puolelle Etelameri ja oik. puolella Intian Valtameri

Kutsumme karkea maailmanlopuksi, silta se ainakin illalla tuntuu kun meri tyrskyaa mustana joka puolella, vaahtopaat nakyvat majakan valossa ja tuuli ulvoo auton ymparilla. Paivalla paikka on mahtava! Taalla on hyva rentoutua auton kohtaloa odotellessa ja delfiinejakin ui paivalla rannassa.

                   Paras kuva mika saatiin otettu delfiineista...:D

On the road

Ensimmaiset tuhat kilometria auton mittarissa ja yhta monta mahtavaa maisemaa muistona. Emme ole edenneet Perthista juuri 300 kilometria etelammaksi ja tuskin hetkeen mihinkaan liikummekaan. Talla hetkella pyorimme Lounais-Australiassa: Dunsborough - Yallingup - Margaret River - Augusta akselilla, jossa on satoja viinitiloja ja kymmenittain erilaisia rantoja niin uimareille, surffareille, windsurffareille, snorklaajille, kalastajille kuin muillekin vesi-ihmisille. Aivan mahtava paikka. Luulimme, etta Etela-Euroopassa on paljon viinitiloja, mutta taalla niita vasta onkin. Nain valtavan kokoisia ja mahtavan nakoisia tiloja ei muualla ole tullut vastaan. Itse rypaleiden keruusesonki on vasta alkamassa muutaman viikon kuluttua, joten nyt odottelemme niiden kypsymista, jotta keruu hommat voisivat alkaa ja tyonvalitysagentit ottaisivat meihin yhteytta. 

 

Fremantle

  

Ajaessa tarvitaan "muutamaa" karttaa...

Aika on mennyt edelleen Aussi-elamaa ihmetellessa, paivittain ajellaan ja katsellaan maisemia joita ei voi sanoin kuvailla ja kamerallakaan ei olla pystytty niita ikuistamaan. Rantateiden kiemurrellessa kukkuloilla, keskella matalia vihreita metsia tai palaneita metsaalueita, joissa hiiltyneet puunrungot torrottavat pystyssa ja uusi kasvillisuus tekee tuloaan, tuntuu kuin elama olisi pysahtynyt. Joka puolella on hiljaista ja todella kaunista.

 

 Cape Naturaliste

Useiden kilometrien ajelun jalkeen eteen ilmestyy valtavana turkoosin varinen meri ja isoihin rantakallioihin vaahtopaina tyrskyavat aallot. On vaikea sanoin kuvailla kokemusta mutta se on uskomaton ja se on koettu jo useita kertoja. Eli aika perus huttua taalla. :) Vetta ja rantoja riittaa ja kaikkia on mahdoton testata. Niista osa on myos todella pelottavan nakoisia. Onneksi jokaisella rannalla on kyltti, joka kertoo mahdollisista vaaroista kuten poikkeavista aalloista tai yllattavista kuopista ja karikoista.

 

Mina menossa biitsille

Meelup beach

  

  

Augusta

  

Perthissa tapasimme suomalaisen surffiopettajan, joka tarjosi meille yhtena paivana kotonaan aivan mahtavan lounaan ja vastineeksi juttelimme hanen kanssaan suomea. Oli ihana paasta hetkeksi sivistyksen pariin, oikeaan taloon syomaan terassille varjoon ja saada jaakaappikylmaa juotavaa. Krista oli todella mukava ja ystavallinen, saatiin pesta vaatteetkin hanen pesukoneessa ja jaahdyttaa kylmakallet ja juotavat pakastimessa. Kuin hotellissa olisi kaynyt! Samalla kuultiin paljon hyodyllisia tipseja ylipaataan ausseista ja tietysti utelimme kaiken surffauksesta ja laudoista.. ja faktat hai-kaloistakin tuli selviksi. Niita on taalla ja niista on varoituksia. Silti kaikki lilluu meressa ja tuntuu ettei niista olla moksiskaan mutta mina olen! Muutaman kerran on uinnit jaanyt uimatta, kun mielikuvitus on paassyt valloilleen.. oikeasti mahdollisuus joutua hain uhriksi on todella pieni ja onnettomuuksia tapahtuu erittain harvoin..nain meille ainakin kerrottiin..

Uusin kaverimme on useina aamuina ovelle koputtava Ranger, metsanvartija. Australiassa on laitonta nukkua autossa! Ja silti kaikki backpackerit tekevat sita. Aivan sama kuinka syrjaan parkkeeraamme, on ranger useimmiten hoitanut meidan aamuheratyksen viimeistaan seitsemalta. Tahan asti meilla on ollut onnea matkassa ja meille on vain kerrottu, etta majoittumisen pitaisi tapahtua maksullisilla leirintaalueilla. Kerran olemme saaneet kirjallisen varoituksen mutta silloinkaan ei sakkoa, joka on $100/per hlo(~75e), tarvinnut maksaa. Saimme vain listan paikallisista karavaaniparkeista joita meidan tulisi kayttaa. Toisin sanoen koskaan ei voi nukkua samassa paikassa kahta yota perakkain, jos kaveri on aamulla kaynyt ovella kolkuttelemassa. 

Talla hetkella olemme muutaman yon majoittuneet alueen parhaalla surffirannalla, jossa ensimmaiset surffarit kahlaavat mereen viidelta aamulla! Parkkipaikalla tapahtuva surffareiden harvaaminen on sen verran aanekasta, etta meikalainenkin on ollut pystyssa ennen auringonnousua ja rangerin saapuessa paikalle ei autossa nukkumisesta ole enaa tietoakaan. Pikkuisen on rytmi mennyt sekaisin. Illalla mennaan aikaisin nukkumaan kun kylma tuuli puhaltaa merelta, on pimeaa ja moskiitot syovat vaatteiden lapi. Aamulla saadaan rannalla odotella auringon lampimien sateiden ilmestymista.

-Pade 

Lisattiin paljon kuvia vanhoihin teksteihin, kaykaa katsomassa ja kommentoimassa! Uutta tarinaa Ausseista on tulossa pikapuoliin, nauttikaa pakkasesta :)

Perth - voi kun oli rankkaa

Aurinko porottaa taivaalla ja lamminta on, paikallisilta kuultiin etta parhaana paivana lampoa oli + 42. Aamulla saa herata surffareiden puuhasteluihin kun ensimmaiset tulevat jo pois vedesta seitseman aikoihin aamulla.. Sitten voikin ihmetella Aussilaisten elamaa ja nauttia itsetehtya aamupalaa oman kodin edustalla, meren aarella. Uutena harrastuksena meilla on ruokakaupassa kayminen ja minulla kelluntatreenit (jos vaikka joutuu merihataan pitaa osata kellua kertoi viisas pikkusisko)?!? Aamupaivalla kun on vatsa taytetty ja mistaan ei loydy varjoa missa lohota, siirrytaan aaltoihin lillumaan. Paikallisilta kuultiin etta Perthin aallot ovat maailman kolmanneksi vaikeimmat surffata,joten meille on riittanyt vain tyrskyissa pyoriminen ja biksuista kiinni pitaminen..

Kauppareissu kestaa vahintaan muutaman tunnin kun tytot kiertaa jokaikisen hyllyn ja tutkii purkit ja purnukat. Taalla on niin valtavat valikoimat kaikkea mahdollista ja kaikki tuotteet aivan ristiin rastiin ripoteltuina eri puolille markettia. Erilaisia pahkinoitakin loytyy vahintaan jokatoiselta kaytavalta. Auto on jo nyt aivan taynna ruokaa ja 60 litran ruokalaatikko ei riita meille mitenkaan, se oli jo valmiiksi puolillaan kun ostettiin auto.

Ostosreissun jalkeen kruisaillaan koti takaisin meren aareen ja lounastetaan puistossa ja taas voidaan pohtia mitapas sita seuraavaksi tekisi..jos vaikka uisi kun ei muutakaan tarvitse tehda. Iltapaivan auringossa saa myos mahtavia ideoita; eraana paivana paatettiin etta tehdaan olut-vertailu ja lahdettiin paikalliseen alkoon... tytot osti sitten jokaista paikallista merkkia yhden tolkin ja matkalla takaisin rannalle todettiin, etta eihan ne millaan pysy pitkaan kylmana (taalla ei toimi kylmakallesysteemit, eika taalla myyda sahkolla toimia kylmalaukkuja). Loppuilta kului auringonlaskussa istuskellen, rannan ollessa taynna paikallisia perheita viettamassa piknik-hetkia. Ja oluet kiehuivat useita paivia autossa...

Paivi

 

Perth - Swan River

 

Kaytiin kahvilla... :)

 

Nain vietetaan meidan normi-iltaa!