Duunarin elämää...

21.5

Hei hei elossa ollaan vaikka ei meistä mitään taas ole kuulunutkaan! Ollaan muka niin kiireisiä..

Jumahdettiin tänne keskimaahan, Alice Springsiin. Autonkorjauskeikka olikin oletettua suurempi joten asettauduttiin tänne nyt hetkeksi asumaan. Ainakin päästiin hyödyntämään tiepalvelun tarjoamia etuja ihan kiitettävästi. Ensimmäiset viisi päivää nautittiin kahden eri hotellin mukavuuksista ja tutustuttiin kaupunkiin jalkapelein. Hotelliöiden jälkeen, premium asiakkaita kun ollaan, saatiin viideksi päiväksi ilmainen vuokra-auto. Päästiin itse vaikuttamaan valintaan joten saatiin alle jo kauan himoittu neliveto, Toyota Landrover! Tietenkään se ei ollut täydellinen ilman meidän oman auton varustelua joten kiepautettiin heti ensimmäisenä autokorjaamon kautta ja pakattiin kyytiin oma sänky sekä keittiö.

Lähdettiin samantien testaamaan auton mukavuuksia ja tehtiin viikonloppumatka West MacDonnel-rangeille. Alicesta 100km länteen ulottuva ’vuoristo’ tarjosi upeita maisemia:punaista hiekkaa, autiomaata, jylhiä kallioita, mustajalkaisia vuoristo-wallabieseja ( eli minikenguruita :) ) ja pieniä vesialtaita joissa oli ihana pulahtaa hikisen ajomatkan jälkeen. Veden varoitettiin olevan näin talvisaikaan niin kylmää, että se voi aiheuttaa jopa hypotermiaa. Varovaisesti uitettiin ensin varpaita lätäkössä mutta suomalainen järvivesi elokuussa taitaa hakata paikalliset vedet kylmyysvertailussa 10-0.. Uudella autolla reissaaminen oli mukavaa tasan niin kauan kun huomattiin, että 150 litran tankki oli tyhjä ja jouduttiin täyttämään se omasta lompakosta. Tiepalvelun hankinta oli kuitenkin yksi parhaista jutuista tähän mennessä, ainakin jäsenmaksu on saatu takaisin jo moneen kertaan!

Meidän vani tosiaan lojui korjaamolla kokonaiset 2 viikkoa..Ennenkuin mitään korjauspäätöksiä tehtin, oltiin tietysti yhteydessä meidän Adelaiden luottomekaanikkoon Buzziin. Hänkin jutteli korjaajan kanssa ja todettiin, että tehdään kaikki mitä täytyy jotta saadaan Fenix taas tien päälle. Jotain häikkää oli moottorissa ja bensapumpussa (öö..tai jossain sellaisessa).. Meidän tehtävänä oli vain valmistautua suuren laskuun ja pitkään korjausprojektiin..

Ja koska paljon ei ole rahalahjoituksia suurelta fanijoukoltamme saapunut, oli taas aika täyttää pankkitilejä ja hankimme töitä. Kahdessa päivässä kierrettiin kaikki hotellit, muutamat ravintolat ja kaupat ja jätettiin cv:t. Yhtenä iltana käytiin ulkona ja kuultiin muutamastakin paikasta jotka etsivät työntekijöitä.  

Kaiken tämän tuloksena Päivi pääsi töihin hotellin ravintolaan, hoitelemaan aamupalatarjoiluja ja lounasajan asiakkaita. Illat kuluu paikallisen supermarketin kassalla, missä näkee aboriginaaleja ja heidän aitoa elämää ilman minkäänlaisia turistihömpötyksiä. Täällä muunmuassa myydään kaupassa kaikki mahdolliset osat jokaisesta eläimestä,aina kengurun karvaisista hännistä kokonaisiin sianpäihin saakka! Sari pääsi Subwayhin patonkeja vääntämään ja nyt myöhemmin löytyi myös tarjoilijan paikka Aussi-ravintolasta. Tarjolla oli myös ruokakaupan lihahuoneen siivoamista iltaisin, mutta jostain kumman syystä ei työ kelvannut..

Ensimmäiset viikot töitä tehtiinkin oikein urakalla ja intoa riitti, mutta tässä vaiheessa alkaa puhti pikkuhiljaa loppua... Kaupunki on niin pieni, että täällä ei ole vapaa-ajalla mitään tekemistä, samaten syksyn viileä ja sateinen sää alkaa riittää. Myös se on huomattu, että täällä kaikki tuntevat toisensa. Baaritiskillä on vaihdettu kuulumisia niin meidän autokorjaajan kuin ravintolan vakiasiakkaidenkin kanssa ja tuntuu että kaikki tietävät toistensa asiat

.

Sen aikaa mitä ollaan kaupungissa omakustanteisesti majailtu, ollaan asuttu karavaaniparkissa. Alicessa on sen verran paljon näitä paikallisia Aboriginaaleja, että katujen varsilla ei ole turvallista nukkua. Jaetaan yksi leiripaikka kolmen ranskalaisen kanssa joten saadaan jokaisesta yöstä muutama dollari alennusta. Muutenkin koko leirintäalue on täyttynyt patonkimaan backereista...Meitä on myös varoiteltu iltaisin liikkumasta yksin kaupungilla ja kehoitettu olemaan varovaisia. Täällä on oikeastaan ensimmäistä kertaa vasta nähnyt millaista abojen elämä on ja kuinka huonoissa oloissa he asuvat. Kaupunkia halkoo kuivunut Todd-joki jonka pohjalla useat paikalliset pitävät leiriä. Nyt kun talvi on tullut ja säät ovat kylmenneet, aamuisin on usein näkynyt lämmittäviä nuotiota palamassa siellä missä abot asuvat.

5.6.

Viimeistä päivää viedään meidän osalta tässä kaupungissa. Onneksi!! Talvi alkoi virallisesti kesäkuun ensimmäisestä päivästä ja me saatiin ihan konkreettisesti todeta se löytämällä aamulla auton ikkunoista jäätä kun piti lähteä seitsemän aikaan töihin. Muutenkin on KYLMÄ! Ei kiva ollenkaan, kun autossa pitää asustella..

Tällä viikolla jännitystä ovat aiheuttaneet irtisanomiset työpaikoista. Olemme luvanneet jokaiselle pomolle olla kaupungissa vähintään kaksi kuukautta ja nyt onkin sitten ollut tarinan keksimistä, jotta voidaan uskottavasti lähteä etuajassa. Olemme ilmoittaneet, että vanha pomomme road houselta lähtee lomalle ja haluaa meidät pyörittämään bisnestään poissa olonsa ajaksi. Saamme mukamas hirveästi rahaa kun on tuota vastuutakin niin paljon jne. J Ilmoitimme Adamillekin mitä olemme menneet tekemään ja reiluna kaverina lupasi olla juonessa mukana jos joku esimies sattuu asiaa tarkistamaan. He hee ja nyt koko pikku kaupunkin luulee, että me mennään muka pyörittämään jotain road housea ja ovat että vau hienoo ja kuinka uskallatte olla siellä yksin..uskotaa varmaan kohta iteki tähän..niin paljon on joutunut selittelemään asiaa.

 Ja enään kaksi viikkoa niin olemme Suomessa! Saunaa on kaivattu useana iltana ja kun ollaan kuultu, että siellä aurinkokin paistelee ja lämmintä riittää, on matkakuume kohti kotia kasvanut. Mutta ennen sitä meidän pitää ajella tuolla autolla, mikä ei vieläkään täysin kunnossa ole, 3000km itärannikolle Brisbaneen. Yli puolet matkasta mennään keskellä autiomaata, saa nähdä kuinka pitkälle päästään ennen kuin tiepalvelu saa taas noutaa meidät jostain. Palveluun kuuluu myös ilmaiset lennot määränpäähän, jos auto pettää, joten niitä odotellessa..

Brisbanessa olisi tarkoitus reilun viikon verran vain lomailla ja parannella rusketusta, ja 20.6. lähtee ensimmäiset lennot kohti eurooppaa. Reittinä on taas tuttu Kuala Lumpur-Lontoo-Helsinki, 22.6.

PS. Kamerakin hajosi, vakuutusyhtiön sponsorointia odotellaan. :)