17. helmikuuta 2011

Kolmen kopla road trippaa




Olemme päätyneet Melbourneen. Ajelimme  alas rannikoa auringon helottaessa sinisellä taivaalla, lämmintä riitti ja hauskaa oli. Kysyin tytöiltä kaksi päivää sitten, että mitä on tapahtunut viimeisen kahden viikon aikana ja kummankaan mielestä ei mitään niin kummallista, että saisi blogin aikaiseksi. Noh näin se reissu meni...

Pysähtelimme jokaisessa pikkukylässä ja kaupungissa. Ihasteltiin makeita surffirantoja ja löhöttiin vähän auringossakin. Eräällä rannalla tapasimme hengenpelastajan, joka tykkäsi ihan mielettömästi suomenkielestä ja osasikin sitä jonkun verran. Hänen mielestään suomenkielen paras sana on  "satayksi"!
Tämmöisiä löytyi eräältä täydellise

Yksi huippukohde oli Wilsons Promontory-kansallispuisto. Vietettiin siellä päivä makaamalla valkoistakin valkoisemmalla hiekalla ja heiteltiin frisbeetä turkoosissa vedessä. Hiekka oli kuin perunajauhoa ja natisi jalkojen alla kuin lumi! Aivan mieletön paikka. Illalla siirryttiin saman kansallispuiston toiselle rannalle ja katsottiin kun aurinko laski meren taakse, mitä harvoin näkee itärannikolla. Teija pääsi bongaamaan ensimmäisen luonnonvaraisen kengurun, mutta silläkin oli panta kaulassa.
Perjantai-iltaa
Eräänä iltana nautittiin auringonpaisteesta ja valmisteltiin herkkusalaattia ilmaisella leirintäalueella, kun viereemme parkkeerasi aito aussi reissaaja. Herkkusalaattimme jäi kakkoseksi kun kaveri kaivoi tuoreita itsepyydystämiään katkarapuja kylmälaukusta ja paistoi ne voissa pannulla. Parhaat katkaravut ikinä! Illan viiletessä tarjottiin meille vielä kuumat kaakaotkin.
Ja taas on pakko todeta, että kyllä tämä maa on pieni. Törmättiin samaan Mickiin ja sen kaveriin muutaman päivän päästä 200km päässä olevalla saarella. Vietettiin pari päivää yhdessä ihmetellen Phillip-saaren nähtävyyksiä eli pingviinejä! Niillä on tällä hetkellä pesimäaika, joten jokaisessa pingviinin kolossa oli joku kotona suojelemassa munia, joita lokit yrittivät syödä. Nähtiin kun pingviinit kellivät pesissään ja tulivat ulkopuolelle kakkaamaan.
Siellä on pingviini kotona



Pojat oli surffareita ni pitihän niitten kanssa rannallakin päivä viettää. Kavereilta löytyi myös meille sopiva lauta harjoitteluun, mutta virtaukset oli niin kovat, että meille pelkästään uimassa käyminen oli kunnon urheilusuoritus. Kuitenkin surffikuume on niin kova, jotta päätettiin, että jokainen ostaa laudan ja seuraava reissu onkin sitten tyttöjen surffausmatka Portugaliin! Katotaan sitten kuka surffaa missäkin.


Ja sitten vihdoin ja viimein se on totta, minä sain ihka oman surffilaudan! Pari päivää kierrettiin jokaikisessä surffiliikkeessä joita vastaan tuli ja lopulta löytyi sopivan kokoinen ja hintainen lauta. Nyt pitääkin viettää koko jäljellä oleva loma vedessä, etten joudu kantamaan suomeen pelkkää seinäkoristetta. Ja taas saatiin uusi petikaveri, juuri kun edellinen, valtava auringonvarjo Randy, saatiin viritettyä katolle.


Melbourneen saavuttuamme totesimme kaupungin olevan kaunis, mutta mahdoton paikka leireillä autolla. Kaikki paikat ovat täynnä lomalaisia ja turisteja. Samaan aikaan oli menossa Australian Open -tennisturnaus, soutukilpailut, pyöräilykilpailut sekä juoksu- ja uinti kisat, joten kaupunki oli hiukan tukossa ja auton parkkiin saamisessakin meni ikuisuus. Ensimmäisen päivän jälkeen olimme niin täynnä koko paikkaa, että meinasimme jättää kaupunkin taaksemme ja jatkaa matkaa. Toisin kuitenkin kävi.
city city city

Muutama päivä vietettiin kaupungilla hengaillen. Ensin olimme sitä mieltä, että jos on paljon rahaa ja hotellimajoitus, kaupunki on  täynnä mahdollisuuksia. Mutta nykyään mekin tykätään Melbournesta. Löydettiin turisteille tarkoitettu ilmaisbussi, jolla katseltiin nähtävyyksiä ja eksyttiin jopa museoon. Fiilisteltiin tennistä screeniltä keskustaan rakennetussa kisakatsomossa auringon paahteessa, illallistettiin joen rannalla, löydettiin makea terassi keskeltä jokea ja juu ollaan taas vähän shoppailtu. Alkaa olemaan pakettiauto siinä käytössä mihin se on tarkoitettukin. Naurettiin, että voi joutua tilaamaan pakettiauton lentokentällekin Suomen päähän, että saa kaikki tavarat kotiin.
Katseltiin tennistä keskellä keskustaa.


Australialaiset juhlivat tammikuun 26. päivä Australiapäivää. Perinteisesti päivä vietetään puistossa grillaten ja valtakunnallista radiokanavaa kuunnellen, joka soittaa edellisen vuoden 100 suosituinta ihmisten äänestämää kappaletta. Juhlimme kyseistä päivää rauhallisesti kasvitieteellisessä puutarhassa. Olimme kokkailleet taas paljon herkkuruokaa ja pukeutuneetkin teeman mukaisesti. Valitettavasti emme saaneet kuulumaan radiotamme, joten popitettiin omaa musaa ja katseltiin kun kuusi hornettia viihdytti kaupunkilaisia tempuillaan. Illalla nähtiin kaverimme Nadine ja Julian yhdeltä farmilta ja siirryttiin rannalle, jossa pääsimme kuulemaan radio ohjelman top 10 hitit ja fiilisteltiin taas auringonlaskua. :)
Ozzy Day tunnelmaa



Melbournessa tavattiin myös yksi suomalainen jäätelökioskilla ja toinen ruokakaupassa! Jälkimmäinen oli hetken naureskellut meidän jutuille, ennen kuin myönsi ymmärtäneensä kaiken! Kaveri osoittautui reiluksi tyypiksi ja vietettiin jopa ilta Tuomaksen luona. Maisteltiin paikallisia viinejä ja kuultiin millaista on oikeasti asua tässä maassa suomalaisena. Hauskaa riitti!

Kolmen blondin ensimmäinen roadtrip osuus on sujunut loistavasti. Ollaan yritetty ottaa kaikki irti lomasta, fiilistelty Teijan tuomia musiikkeja, meidän oman ipodin sisältö alkaa olla loppuun kulutettu. Iso ylläri kävi kun löysimme pienen kaupungin supermarketista oikeita salmiakkeja! Muita herkkujahan me ei olla osteltu.. :D Onnellisina ollaa löhötty rannalla ja puistossa, katseltu auringonlaskuja ja nuotiokin laitettiin eräänä iltana pystyyn. Tunnelma on tiivis ja läheisyys lämmittää viileinä öinä. Hiljaa ja salaa kadullanukkumisesta ei meinaa tulla mitään, kun beachousemme heiluu iltojen huonoista jutuista ja naurun räkätyksestä.
Leiri elämää matkan varrelta.
...tämän verran tytöistä lopulta sain irti hetken pohdinnan jälkeen.

Nyt olemme laivassa matkalla Tasmaniaan. Ja missäpäs muuallakaan tämä paatti on tehty kuin kotisuomen Turussa! Aivan viikkarikopio ulkoa päin. :)