Takaisin tien päällä, kengurumaassa. Ja kun on uusi vuosi, pitää olla myös uudet kujeet.
Thaimaasta palattuamme kaahasimme tuhat kilsaa päivän aikana, ilman nopeusmittaria, ja saavuimme Sydneyyn uuden vuoden aattona yhden aikaan aamuyöstä. Ajelimme läpi koko kaupungin lähelle lentokenttää ja pikaisesti poikkesimme vielä netissä Mäkkärillä. Neljän tunnin unet kadulla ja aamulla virkeinä kentälle noutamaan uutta matkakaveriamme Teijaa. He hee nyt meitä on kolme blondia rillipäätä reissussa ja meno on kyllä ollut sen mukaista! Ja siis samalla autolla mennään, kahdella auton penkillä ja sänkyynkin olemme kaikki yhtäaikaa joka yö ahtautuneet.
Uusi vuosi vaihdettiin Sydneyssä pitkän kaavan mukaan. Lentokentältä mentiin suoraan ruokakauppaan hankkimaan herkkueväitä picnikille ja puolenpäivän aikoihin jo istuttiin puistossa auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta. Kaupungissa on useita alueita, joista pääsi katsomaan keskiyön ilotulitusta, sekä nauttimaan päivän aikana järjestetystä ohjelmasta. Väsyneet matkalaiset ehtivät myös ottamaan kunnon päikkärit ennen illan hämärtymistä. Uudesta vuodesta ei voida sanoa muuta kuin MAHTAVA! Jo pelkästään lapsille alkuillasta järjestetty ilotulitus oli vaikuttava.
Ja kuinkas se itse uusi vuosi sitten alkoikaan. Noh, aamulla päästiin tutustumaan Australian ensiapuun. Sarilta repesi sarveiskalvo silmästä ja kivut ja niiden aiheuttama meteli oli sen verta hurjan näköistä, että vierestä teki pahaa katsoa. Taksia ei meinannut saada millään, jotta oltaisiin päästy lääkäriin, joten viereistä puistoa siivonneet roskamiehet lopulta heittivät meidät lähellä olevaan sairaalaan roska-autolla! Sairaalassa saatiin loistavaa ja nopeaa palvelua, mutta koska lääkärit eivät olleet varmoja mikä silmässä oli, lähetettiin meidät taksilla silmäklinikalle, vahvan lääkityksen jälkeen. Koko päivä istuttiin kaupungin ensiavussa ja odoteltiin silmälääkärin saapumista paikalle. Sari istui silmät kiinni tylsistyneenä, Tepa nukkui aikaeroa pois ja Päivi seuraili mitä kenellekin oli uuden vuoden päivänä sattunut. Paljon oli telottu käsiä veitsellä, yhdeltä lenkkeilijältä oli mennyt jalka kesken treenin ja eräs nainen käveli sisään suoraan suihkusta hiukset märkinä, kylpytakki päällä ja piteli kasvojaan pyyhkeellä. Meidän Sarin piti päästä peseytymään ja vaihtamaan vaatteita ennen kuin lähdettiin minnekään, vaikka se huudon ja kivun määrä oli aivan hirveä. Noh lopulta saapui lääkäri, Sari hoidettiin ja lääkittiin kuntoon ja me päästiin rannalle nukkumaan pois univelkoja.
Vuoden toinenkin päivä vietettiin aika pitkälti sairaalassa Sarin jälkitarkistuksessa. Silmässä ollut puolen sentin repeämä oli alkanut paranemaan ja pian tyttö saikin jo silmät auki eikä meidän tarvinnut enään taluttaa ja paapoa potilasta. Ja hauskinta oli, että lääkäri käski meidän vain kävellä ulos ovesta kun pyysimme laskuja ja muita papereita vakuutukseen. Hyvää palvelua australiassa!
Reilu viikko Sydneyssä kului nopeasti. Ollaan shoppailtu ja kierretty kaupungin nähtävyyksiä. Ajeltu ihan sikana ympäri kaupunkia, katsastettu rantoja ja tultu siihen tulokseen ettei tämä kaupunki vaikuta miltään miljoonakaupungilta. Keskustan voi kävellä ympäri tyyliin päivässä ja joka paikkaan muualle pitää olla oma kulkuneuvo, julkinen liikenne on tosi kallista ja aikataulut rajallisia. Ihan ok kaupungiksi, sellainen mihin tuntuu helposti jumahtavan vaikkei siellä mitään nyt niin erikoista ole.
Viime keväänä tavattiin Adelaidessa yksi saksalainen Johannes, joka tuli nyt syksyllä viettämään toisen vuotensa Aussilaan. Ollaan parina päivänä käyty moikkaamassa sitä, kun sillä on täällä oikea koti ja työpaikka. Tällä hetkellä se on ollut talonvahtina kavereilleen, jotka ovat olleet työmatkalla useamman viikon. Ja me ollaan päästy hengaamaan Prada-taloon (toinen asukeista on töissä Pradalla). Juu ihan mieletön asunto keskellä Sydneytä. Ja meille luksusta kun saa istua sisällä sohvalla ja syödä ruokaa ruokailuhuoneessa oikean pöydän äärellä. Meillä on ollut ihan sairaan hauskaa, ihanaa ollut nähdä kaveri viime vuoden reissulta. Tällä hetkellä suurin osa meidän tässä maassa tapaamistamme kavereista on Sydneyssä, mutta ollaan oltu vähän laiskoja ketään näkemään. Kaksi kertaa on kadulla tullut sattumalta tuttuja vastaan, aika hauskaa kun edellisen kerran ollaan tavattu kyseiset ihmiset 3000km pohjoisemmassa.
Johanneksen luona päästiin myös katsomaan telkkaria ja nähtiin uutisia tulvista. Ollaan juu tiedetty että tilanne pohjoisessa on huono ja täällä kerätään avustusrahaa kotinsamenettäneille yms. mutta vasta kun nähtiin kuvia alueista, missä mekin ollaan oltu, tajuttiin miten suuresta jutusta on kyse. Loppuloman reissusuunnitelmat ovat menneet uusiksi, Queenslandiin ei ole mitään asiaa moniin kuukausiin. Jäi siis purjehdusreissut tekemättä, samoin nelivetosafari mitä oltiin odotettu ihan mielettömästi. :( Täytyy toivoa, että asiat pohjoisessa paranee ja ihmiset saavat pikaisesti apua. Nyt odotellaan vain bensan ja ruoan hinnan nousemista, meidän kuukausi sitten käsin istuttamat banaanintaimet seilaavat varmaan jossain Tyynellämerellä.
Pari päivää sitten jätimme Sydneyn taaksemme ja suuntasimme kohti länttä Blue Mountaisille. Matkalla poikkesimme eläinpuistossa syöttämässä kenguruita ja silittämässä koalaa, onhan meillä uusi turisti matkassa. Eläinpuiston kohokohta oli kuitenkin puhuva papukaija joka vihelsi meille, osasi tervehtiä ja pyytää keksiä. Me vaan ei ymmärretty sitä keksin pyytämistä vaan luulimme sen hokevan David Beckhamia! Blondit.
Blue Mountainsien retki jäi lyhyeksi huonon sään takia. Sumu oli niin voimakas, ettei nähty mitään. Päätimme palata vuorille uudestaan kuukauden kuluttua kun olemme ehkä takaisin Sydneyssä. Nyt ajelemme kohti etelän valkoisia hiekkarantoja ja toivomme paljon auringon paistetta.
PS. Käytiin korjauttamassa nopeusmittari. Meiltä löytyi myös vuotava bensatankki, joten hankittiin uusi sellainenkin.
