Kirjoitettu 24.9.2010
Röh röh röh...siihen ääneen herätään joka aamu kun lemmikkisika kuopsuttaa tyhjiä ruoka-astioitaan pihalla. Ollaan muutettu maalle!
Saatiin töitä kaksi viikkoa sitten työnvälitystoimistosta Cairnsista, jossa oltiin ravattu viikon ajan kaksi kertaa päivässä. Hih ne tykkäs meistä varmaan ihan sikana. Kuultuamme mitä ravintoloista täällä päin saa palkkaa, päätettiin lähteä sadonkorjuutöihin. Muutaman päivän aikana soitettiin valtion ylläpitämään work and holiday-visalla työskenteleville perustettuun hotlineen. Saatiin useampikin farmi, jonne soiteltiin ja kysyttiin mitä töitä on tarjolla ja millaisilla eduilla jne. Lopulta päädyttiin kuitenkin välitystoimiston tarjoukseen ja ajelimme samana iltana tunnin verran kaupungista ulos Atherton Tablelandseille, joka on yksi Australian monipuolisimmista viljelyalueista. Töitä on tarjolla paljon koska satoa korjataan ympäri vuoden. Meidän pienen kylän nimi on Walkamin. Täällä tuntuu olevan pelkkiä farmeja ja vain yksi pieni kioski kylän keskustassa, josta saa ostaa alueella kasvatettuja tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Lisäksi lähes jokaisen tilan edessä on kyltti, jossa mainostetaan tuoreita sipuleita,perunoita, kesäkurpitsoja, avokadoja jne.
Tarkoituksenamme oli muuttaa hostelliin, jonka omistajat majoittavat meikäläisiä. Vuokraa vastaan he hankkivat meille töitä farmeilta ja kuljettavat töihin ja takaisin. Hostelli osoittautui kahdeksi piharakennukseksi, toisessa nukkuu tytöt ja toisessa pojat. Heillä oli sänkyjä reilulle kahdellekymmenelle ja osa porukasta nukkuu omissa pakettiautoissaan. Meille tarjoutui mahdollisuus muuttaa naapuriin, jossa olisi edullisempi vuokra ja asuntoon mahtuisi vain muutama backari meidän lisäksi. Otimme tarjouksen vastaan ja muutimme naapuriin Tammylle, joka asuu miehensä ja kahden lapsen kanssa entisessä hippien asuttamassa kodissa.. Hostellia pyörittävä pariskunta edelleen toimii meille työnvälittäjinä.
Ensinnäkin tämä paikka on aivan mahtava! Kotimme on pellistä, jätelevyistä ja verkkoaidasta kyhätty piharakennus. Rakennuksen sisään on tuotu kaksi asuntovaunua ja vaunujen välissä on keittiö ja olohuone, jossa tuuli humisee läpi verkkoseinien. Vessa ja suihku sijaitsevat ulkona! Seinät on peltiä ja ovena toimii suihkuverhot, pääsee hyvin tuulettumaan tuulen puhaltaessa. Täällä on isäntäväelläkin koko kylpyhuone ulkona, jopa kylpyamme on kaivettu maahan! Tilat, joita tämä pariskunta koko ajan remontoi ja muuttaa nykyaikasemmiksi, on edellisten asukkaiden jäljiltä mutta aika alkeellisesti täällä majaillaan. Viemärijärjestelmä toimii niin, että suihkuvesi sekä pesukoneen likavesi valuvat nurmikolle, ja keittiön viemäriputki pihapuun juurelle. Vessan viemäriputken toista päätä ei olla vielä löydetty. Kuulostaa ehkä karmealta, mutta meistä tää on just niin aussilainen farmikoti kuin voi olla. Meille luksusta on uuni, ensimmäistä kertaa aussilassa päästään kokkaamaan uuniruokaa ja piirakoita. Ja vielä parempaa on valtava jääkaappipakastin. Jei me saadaan kylmää juotavaa ja ostettiin jo ihan sikana lihaa, juustoa ja jogurttia, mitä harvoin täällä saadaan säilytysongelmien vuoksi.
Perheellä on muutama lehmä, hevosia, pari vuohta, sika ja koira. Kaikki eläimet pääsevät vuorotellen jaloittelemaan pihalle, siitä huolimatta, että heillä on myös isot aitaukset. Koskaan ei siis tiedä tuleeko pihalla vastaan villinä juokseva sika vai ovatko hevoset lyhentämässä ruohoa. Ja koska meillä on vain verhot suihkuun ja vessaan, odotamme innolla sitä hetkeä kun käymme suihkussa sian kanssa. ;) Sarilla oli yhtenä iltana suihkussa sammakko kaverina ja ensimmäisenä iltana jännitystä aiheutti ensin ovesta sisään luikerrellut käärme sekä myöhemmin pöntöstä löytynyt sammakko! Iltaisin seinät ja katot vilisee sisiliskoja ja hiirikin on jääkaapin alta kurkistellut. Eläimellistä elämää siis...
Nyt meille on muuttanut asumaan myös kolme saksalaista teinipoikaa..huh hu. Päivillä on vähän äidillinen olo, kun pojat opettelee mm. kokkailemaan ensimmäistä kertaa elämässä. Voiko olla suloisempaa kun 19 vuotias opettaa toiselle ikäiselleen pojalle kuinka kuoritaan peruna! Ja tiskaaminenkaan ei kaikilta onnistu. Olisittepa nähneet yhden kaverin ilmeen kun kuulivat Päivin iän! He hee. Aikamoista sopeutumista ollut, mutta eiköhän tämä tästä. Käytiin me valloittamassa viereinen vuoristo parin kaverin kanssa ja vietiin pojat naapuriin, grillijuhliin, missä tavattiin kaikki muutkin alueella asuvat backbackerit.
Mutta siis olemme iloisia, ollaan saatu töitä! Se olis niinku perunaa perunaa perunaa Päivin päivät täynnä ja Sari painelee banaanien perässä. Mitäpä hommista enempää kertomista. Päivi on jo toisella farmilla hoitamassa perunankeräys urakkaa, koneella potut nostellaan ja sitten otetaan hyvät talteen ja huonot heitetään menemään. Homma on helppoa, mutta erittäin pölyistä kuivina päivinä. Punaista multaa on silmät ja korvat täynnä vielä suihkunkin jälkeen ja hiuksiin taisi imeytyä punainen sävy lopullisesti. Ainoa huono puoli hommassa on, että töitä voidaan tehdä vain jos ei sada vettä ja täällä on sadekausi alkamassa. Toistaiseksi kuitenkin melkein joka päivä on päässyt pellolle ja dollarien laskeminen motivoi erinomaisesti tässä hommassa. Uusimmalla farmilla sai myös suojalasit, joten homma helpottui huomattavasti kun ei tarvitse siristellä pölynseassa ja bonuksena farmi tarjoaa aamupalan ja lounaan. Mikä tarkoittaa australialaisittain keksejä, leivoksia, pitsaa yms. niin ja tietysti jääkaapin ovi on täynnä olutta. Se siitä terveellisestä elämästä...
Sari viettää päivät sisällä hallissa ja pesee sekä pakkaa banaaneja. Pojat hoitaa kaiken keräämisen joten tytöille jää vain kevyet työt. Isoista banaanitertuista leikellään ensin banaanit irti, heitetään kaikki vähänkin rupiset, kolhiintunet ja huonolta vaikuttavat pois ja sitten pestään, lajitellaan ja pakataan. Paikallisen marketin rekka käy hakemassa hedelmät suoraan farmilta kauppaan muutaman kerran viikossa. Eli ei siis rankkaa sekään homma. Auringosta ja raittiista ilmasta ei ole tietoakaan ja töitäkin tehdään vain kolme ja puoli päivää viikossa, joten ihan täydellisesti ei hommat ole alkaneet. Mutta täytyy toivoa, että jotain muita farmitöitä ilmaantuisi vapaille päiville. Yhtenä päivänä kävi myös kutsu perunamaalle muita auttamaan. Ja sieltä Sarikin sai punaisen tukan ja multaa on rapsuteltu pois joka paikasta kohta jo neljä päivää.
Täältä on lähimpään pikkukaupunkiin matkaa 20 minuuttia. Kaupassa ollaan käyty kerran viikossa ja samalla reissulla ollaan vähän ajeltu ympäristössä ja katseltu maisemia. Täällä on useita järviä, joissa on jopa vettä ja sademetsiin ja vesiputousalueillekaan ei ole pitkä matka. Eli eiköhän täällä jotain tekemistä viikonloppuisin keksi. Onneksi meillä on auto. Suurin osa täällä olevista ei omista autoa, eikä ne pääse mihinkään. Kaksi kertaa viikossa on yhteiskuljetus ruokakauppaan ja siinä se.
Nyt ollaan oikeasti landeja, kaupunkielämästä ei ole tietoakaan ja kaikkialla on vain farmareita! Yllättävän hyvin ollaan sopeuduttu, toivottavasti työtkin sujuvat ja paksuntavat lompakkoa. Ainakin hetkeksi, meillä on jo tuhat suunnitelmaa mihin rahat käyttää...ja siis laskujahan meillä ei ole koskaan ollut maksettava...
Lomat on lomailtu hetkeksi ja nyt aherretaan. Onneksi tiedossa on muutaman kuukauden päässä häämöttävä luksusloma Thaikkulassa!
PS. Pieni paljastus tulevasta. Suuria muutoksia luvassa... Ja kuvia tulee kunhan paastaan takaisin sivistyksen pariin :)
