Viikot Roadhousella Adamin hoteissa kuluivat nopeasti. Paljon sattui ja tapahtui hauskoja juttuja ja tyttöjen tiedot ja taidot niin ausseista kuin luonnosta lisääntyivät roimasti. Meidän molempien yksi kohokohta oli päästä kruisailemaan nelivedoilla! Sari kuskaili muutamana iltana erästä vierasta metsästämään ja pääsi testamaan puskissa ajelua. Päivi oli mukana pelastamassa mutaan uponnutta autoa ja samalla reissulla opiskeli kaiken nelivetojen turbovaihteista sun muista ja kruisailusta hiekkadyyneillä ja biitsillä. Nyt olisi suurena haaveena saada oma Jeeppi tai ihan mikä vaan toimiva neliveto.
Vilkkaassa liikkeessä tapasimme paljon Adamin mahtavia kavereita ja muita lomailijoilta ja kuulimme uskomattomia tarinoita ihmisten elämistä ja kokemuksista.
Mm. eräs Hollantilais-pariskunta oli matkustanut itse rakentamallaan karavaanibussilla jo yli 40 vuotta ympäri australiaa! Lapset olivat tippuneet matkasta kuka missäkin kohtaa maata ja vanhemmat reissasivat edelleen.
Tasmanialainen perhe, isä, äiti ja kaksi yläasteikäistä lasta, oli myynyt koko omaisuutensa tarkoituksenaan kiertää koko maan ympäri vuodessa. Heidän päämääränään oli löytää miellyttävä paikka mihin asettua elämään. Lapset opiskelivat joka päivä netissä ja muun ajan perhe lomaili ja nautti elämästä. Aika vaikuttavaa, jos meiltä kysyy..
Mielenkiintoinen tuttavuus olivat myös Adamin kaverit, n.30 vuotiaat Kanadalainen kundi ja Aussi tyttö. Kumpikaan ei ole luvallinen asumaan toistensa kotimaissa, vain lomailu on sallittua. He viettävät vuoron perään 3kk lomaviisumeilla Australiassa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa, yrittävät tehdä pimeitä töitä ja samalla miettivät missä maassa haluavat loppuelämän viettää ja kuinka pääsevät naimisiin miljoonien lakipykälien takia, jotta elämä helpottuisi. Mahtavinta oli, ettei heillä tuntunut olevan mikään kiire tai stressi elämänsä kanssa, kunhan nautiskelivat hengailusta ja pätkätöistä. Ihmeteltiin itseksemme sekä ääneen, mihin ihmeeseen eurooppalaisilla on kiire kun pitää olla ura, perhe ja omaisuus kasassa kolmekymppisenä..mitäs me sen jälkeen tehdään?
Oli mahtavaa päästä mukaan paikallisten arkeen, vaikka se tarkoittikin mahan kasvatusta rasvaisen ruoan ja valtavien ruoka-annosten merkeissä. Ja juomakulttuurista ei tarvitse enään mitään mainitakkaan, myymälän olutkaappia piti täyttää tiuhaan tahtiin.. Adam tykkäsi kokata isommallekin porukalle illallista useamman kerran viikossa Meidän ei tarvinnut kuin valmistaa salaatti ja loppuaika pidettiin kokille ja paikallisille kavereille seuraa ruoan valmistumista odotellessa. Kertaakaan ei viiden viikon aikana syöty samaa ruokaa ja päästiin maistelemaan myös paikallisia herkkuja, kuten haita ja muita kaloja, joiden suomennoksista ei ole tietokaan... Ruokavaliot meni uusiksi ja jopa Päivi terveysintoilijakin juo nykyään kahvia, rakastaa muna-pekoni -toasteja barbeque-kastikkeella ja nauttii työpäivän jälkeen kylmästä oluesta terassilla.. WHAAAT!?! Ja siltä se myös näyttää :D
Suurin osa paikallisista oli jonkin sortin farmareita. Kuultiin juttuja lampaiden kasvatuksesta ja naudoista ja tietysti useampana iltana jutut päättyivät metsästykseen, jep jep. Suomitytöillä oli vähän selittämistä mitä eläimiä meillä metsästetään jne. kun ollaan niin pirun fiksuja kyseisen harrastuksen kanssa. Onneksi jotain tuosta maanviljelystä edes tiedetään.. vaikka ei sitä tähän maahan voi verratakkaan. Eräälläkin kylän perheellä oli iso tila Salt Creekissä, jossa kasvatettiin nautoja. Sen lisäksi heillä oli keskellä Australiaa toinen tila. Farmin koosta kertoo jotain se, että perheen isäntä lentää sinne omalla lentokoneellaan ja ajelee helikopterilla ympäri aluetta antaakseen radiopuhelimella ohjeita cowboylle eläinten liikkeistä. Ohjeiden perusteella cowboyt ajavat hevosten kanssa laumoja eri puolille tilaa ruokailemaan yms.
Eräänä hiljaisena lauantai-iltana Adam päätti viedät tytöt metsästämään. Ajettiin tuttujen omistamalle farmille auringonlaskun aikaan ja lähdettiin jahtamaan eläimiä. Pellot kuhisivat pieniä metsänasukkeja ja ensimmäisenä liipaisimen alle jäikin kettu. Ne ovat itse asiassa villikissojen ohella iso haitta paikallisille farmareille, pedot voivat tappaa yhden yön aikana kymmeniä lampaita ja syövät niiltä vain päästä kaikki 'pehmeät osiot' kuten huulet ja silmät. Illan pääkohteena oli kuitenkin kenguru. Tilan omistaja tarvitsi koirille ruokaa ja me ei oltu koskaan maistettu kengurunlihaa joten oli hyvä syy aloittaa jahti. Ja sehän kesti.. Ajettiin pitkin peltoja ja rämeikköjä etsien sopivaa yksilöä, eläin ei saa olla liian vanha jotta liha on riittävän mureaa ja hyvän makuista. Lisäksi Adamin koiratkin halusivat saada omat saaliit ja siinäkin vierähti hetki jos toinen kun Turbo ja Boomba juoksivat pitkin maita ja mantuja jänisten perässä ilman saalista.. Kesken kengurujahdin autosta puhkesi rengas ja sitäkin jouduttiin vaihtamaan pimeässä pensasryteikössä pehmeän hiekan pettäessä jatkuvasti tunkin alta tiputten auton maahan.. lopulta kuitenkin bongattiin sopivan näköinen kenguru ja Päivin pidellessä metsästysvaloa Adam ampui meille illallisen. Eläin suolestettiin ampumapaikalle ja kuskattiin tilan omistajille . Meille otettiin talteen parhaimmat fileet ja loput jätettiin koirien raadeltavaksi. Australian metsästyslait ovat itseasiassa aika järjettömän kuuloisia. Yksityishenkilöt eivät saa metsästää kenguruja, vaikka maa on niitä pullollaan ja aamuisin autojen kanssa kolaroineiden eläinten raatoja on tienposkilla valtavasti. Jos metsästyksestä jää kiinni, saa valtavat sakot ja menettää aseluvat. Valtiolla on erikseen metsästäjiä, jotka tappavat kenguruja estääkseen lajin liikalisääntymisen. Heidän tehtävänään on jättää raadot metsiin mätänemään sen sijaan, että ne hyödynnettäisiin järjkevästi. Erikseen on olemassa metsästäjiä, jotka ampuvat kenguruja kaupallisiin tarkoituksiin, lähinnä elintarvike- ja matkailuteollisuuden käyttöön.
Ennen pääsiäistä taloon saapui Regine, uusi saksalainen tyttö, töihin lomasesongiksi ja sen jälkeen korvaaman meidät Super-Suomalaiset. Adam jätti meidät opettamaan uutta tyttöä kolmeksi päiväksi ja lähti itse Adelaideen shoppailemaan roadhousen varastot täyteen myytävää tavaraa. Ja kun pomo on poissa.... on uudet managerit paikalla! Tytöt päätti pistää heti toisena iltana ranttaliksi ja mehän juhlittiin kahden camping-alueella yötä olleen saksalaisen kanssa pitkälle aamuun (vaikka kyllähän se pomo arvasi mitä me tehdään kun on itse poissa, heh)! Joe toinen vieraista näytti meille huikeita korttitemppuja ja kertoi sukellustarinoita Cairnsista, jossa on tällä hetkellä töissä. Ainakin tiedetään kehen ollaan yhteydessä sitten kun ollaan sielläpäin Australiaa ja halutaan päästä pinnan alle tutkimaan lähemmin koralleja ja valaiden elämää.
Pääsiäinen Salt Creekissä tarkoitti tuhansia turisteja ja kiirettä. Merenranta täyttyi kalastajista ja perheistä, jotka viettivät pitkän viikonlopun hiekkadyyneillä auringosta ja merestä nauttien, nukkuen tähtitaivaan alla. Meillä oli myös leirintäalueella paljon vieraita ja leirituli roihusi joka yö. Olimme varautuneet kovaan kiireeseen joten sen verran oli myös haalittu paikalle työntekijöitä: Neljä backpackertyttöä, muutama paikallinen nainen ja bosse itse hääräsivät aamusta iltaan talossa ja hostasivat jokainen omalla tavallaan vieraita. Ja ehdittiin me pitää hauskaakin kiireen keskellä..Muun muassa pääsiäispupu vieraili kylässä ja siitäkös meillä tytöillä ilo irtosi. Koko roadhouse oli täynnä suklaamunia! Meidän kaikkien huoneista löytyi monen monta munaa ja ihan minne vain talossa katsoi, löytyi munia lisää. Useampi tunti kului munien perässä juostessa ja ilonkiljahduksia kuului jatkuvasti joka paikasta.. ja ehdittiin me vähän auringossakin löhöämään.
Jäähyväiset olivat haikeat, mutta samalla oli ihanaa päästä taas tien päälle näkemään uusia maisemia. Ja luvattiin me tulla vielä takaisin, kun rahapula iskee..
Adelaidessa vietimme lähes viikon, nautimme sivistyksestä ja hoitelimme asioita ennen autiomaan kohtaamista. Adam ohjasi meidät mukavalle automekaanikolle, joka vaihtoi öljyt autoon ja antoi yhteystietonsa käskien aina ensin soittamaan hänelle missä tahansa liikumme, jos autoa pitää huoltaa. Tyttöbackereina meitä on niin helppo huijata autoasioissa kun ei niistä mitään ymmärretä..
Ennen lähtöä käytiin myös Adelaide Hillseillä Wildlife-parkissa tutustumassa paikallisiin eläimiin. Saatiin ruokkia ja taputella kaiken maailman kenguruita ja wallabeita, nähtiin dingoja, emuja yms. ja pakollisena tietysti käytiin kuvaamassa itsemme koalan kanssa! Eläinpuisto oli ensimmäinen turistipaikka mistä ollaan maksettu koko maassa mutta oli se sen arvoistakin! Pienet kengurulapset olivat niiin suloisia kun katselivat meitä ruskeilla nappisilmillä ja ottivat kädestä kiinni saadakseen meidän ruokintapusseista lisää herkkuja!
Adelaiden jälkeen vietettiin 2 päivää Yorke Peninsulassa etelän niemimailla ja katseltiin hienoja rantamaisemia. Sen jälkeen jatkettiin Port Augustan kautta autiomaahan ja viiden päivän aikana nautittiin keskimaasta ja sen turistinähtävyyksistä. Ensin tsekattiin Ayers Rock eli Uluru, joka on parhaimmillaan auringonlaskujen ja -nousujen aikana, käveltiin 10km pitkä reitti kiven ympäri ja tutustuttiin Aboriginaalien elämään. Alue oli hyvin turistisoitunut ja pienehkö pettymyskin sen takia. Kiven läheisyyteen oli rakennettu kokonainen lomakylä, josta löytyi kaikki mahdolliset palvelut ja yöpymismuodot mitä kuvitella saattaa. Kiveä pääsi ihmettelemään lähes millä tavalla tahansa, esimerkiksi kamelilla ratsastaen, helikopterikyydillä tai vaikkapa nauttien gourmet-illallista dyyneillä auringonlaskua katsellessa. Ensimmäistä kertaa tässä maassa mekin jouduttiin maksamaan majoituksesta ja vietettiin yksi yö leirintäalueella. Kyllä oli luksusta kun pääsi aamulla ja illalla kuumaan suihkuun ja juotavaa vettä tuli hanasta niin paljon kuin halusi. Toisena oli vuorossa Kings Canyon, jossa vietettiin yksi aamupäivä kiipeillen ja kävellen kanjonin reunoilla ihastellen upeita maisemia ja treenaten jalkalihaksia. Sen verran hapokasta puuhaa oli kulkea ylös alas jyrkkiä kiviseinämiä..
Kaksi viikkoa ehdittiin nauttia tieenpäällä olosta ja mahtavista maisemista kun se tapahtui, auto hajosi taas. Heh heh mikä vitsi! Oltiin highwaylla n.90km Alice Springsista keskelle ei mitään, puhelinverkot ei toimi ja ihmisiä ei asu juuri missään. Onneksi meillä kävi tuuri, koko tien ainut talo oli kilometrin päässä ja tilalta löytyi joukko auttavia ihmisiä jotka lainasivat puhelinta. He olisivat voineet tutkia autoakin, mutta olimme juuri ennen reissuun lähtöä liittyneet tiepalveluun ja tyytyväisinä halusimme vain tilata autolle ilmaisen hinauksen ja päästä kaupunkiin. Reilun tunnin odotuksen jälkeen meidän vani oli nostettu hinurin kyytiin ja suunnattiin nokka kohti Alice Springsiä. Meille järjestyi ilmainen yö keskustahotellista ja auto päätyi pajalle odottamaan mekaanikon tuomiota. Onneksi oltiin fiksuina tyttöinä valittu kaikkein kattavin tiepalveluturva mitä on tarjolla, tähän mennessä ollaan saatu jo hinaukset ja 2 hotelliyötä ilmaiseksi! Vaikka harmittaakin, että auto levisi taas juuri kun oli reissusuunnitelmat tehty viikoiksi eteenpäin, ihan tyytyväisinä tässä kuitenkin kellitään hotellin queensize-sängyillä suihkunraikkaina ja katsotaan tv:stä aussiohjelmia ja elokuvia. Eikä haittaisi ollenkaan vaikka muutaman päivän vielä korjattua autoa joutuisi odottamaan.
Näin se elämä potkii, ja sen takia me täällä ollaankin. Hauskaa ainakin on riittänyt!
